tiistai 11. marraskuuta 2008

Ramses the Survivor

25.10 illalla Ramses alkoi oksennella. Tätä jatkui yön ja vielä lauantaina aamupäivälläkin. Oksennuksen seassa oli luunpalasia, sillä Ramsu oli saanut edellisenä päivänä porsaan kylkiluita iltaruokana.

Lauantai oli siivouspäivä ja koira viihtyi hyvin parvekkeella. En osannut kiinnittää huomiota sen apaattisuuteen, ajattelin koiran vain välttelevän imuria. Päivällä kävi vieraita ja vasta jälkeenpäin tajusin, että koirahan ei mennyt edes tervehtimään tuttuja. Illalla viiden aikaan kiinitin huomiota, kun Ramses läähätti pää roikkuen ja seisoi pitkiä aikoja paikoillaan. Silloin huomasin, että jotain on oikeasti vialla. Arvelin vatsalaukun kiertymää ja ei muuta kuin soittelemaan eläinlääkäriin. Sain eläinlääkäriltä Viikin yliopistollisen eläinsairaalan numeron ja hetken päästä oltiinkin jo matkalla hätäpäivystykseen.

Ramses otettiin suht nopeasti sisään, sen vatsaontelo kuvattiin ja lisäksi otettiin verikokeet. Epäilynä oli suolitukos. Röntgenissä (oli muuten oma opraationsa saada 40 kg koira selälleen kuvien ajaksi, varsinkin kun juuri murtunut sormeni oli vielä puolikuntoinen) löytyi pallomainen muodostuma ja takavatsassa oli myös jotain epämääräisempää. Vatsa ultrattiin ja epäilyksi jäi haimakysta, joka tulisi ultrata tarkemmalla ultraäänilaitteella. Verikokeissa tulehdusarvotkaan ei olleet koholla kuin aavistuksen, joten Ramses nesteytettiin, sai pahoinvointilääkettä ja lähdimme kotiin.

Sunnuntain aikana Ramses ei juurikaan piristynyt. Lisäksi se ei syönyt, eikä myöskään juonut. Iltapäivällä lähdin koiran kanssa uudelleen Viikkiin. Ramses otettiin teho-osastolle sisään ja minä lähdin siipi maassa kotiin. Edelleenkään ei tiedetty, mikä koiraa vaivaa.

Maanantai-aamuna Ramses kuvattiin uudelleen, siitä otettiin verikokeet ja se ultrattiin. Lopulta syy löytyi, vatsassa ja haimassa oli kaksi paisetta. Lisäksi vatsaontelossa oli vapaata nestettä ja kaasua. Sain soiton eläinlääkäriltä töihin, että koira on leikattava välittömästi. Leikkaussalikin oli jo valmiina. Annoin luvan ja leikkauksessa Ramsullle tehtiin vatsaontelon avausleikkaus. Siltä poistettiin puhjennut paise suoliliepeen alueelta ja haimasta 1/10, sillä haiman kärjessä oli toinen paise. Muutoin vatsaontelo ja elimet olivat normaaleja, mutta osa paksusluolesta oli myös voimakkaan punainen. Lääkärin suostumuksella menin illalla katsomaan toipilasta ja Ramses oli suht hyvä kuntoinen.

Tiistaihin mennessä Ramses ei ollut edelleenkään suostunut syömään mitään. Edellinen ruokailukerta oli perjantai, jolloin kaikki tämä alkoi. Sovimme lääkärin kanssa, että menen katsomaan Ramsesta ja koitan saada sen syömään. Tällä kertaa näky olikin todella surkea. Koira sai suonensisäistä kipulääkettä ja hyvä kun se edes tunnisti minut. Muutenkin Ramses lähinnä makasi ja piti matalaa kivuliasta örinää joka kerta liikahtaessaan. Surkeaa näkyä korosti vielä se, että Ramseksen karvoja oli toimenpiteiden vuoksi ajeltu vähän joka suunnalta. Myös kipulääkitys oli niin voimakas, että koira oli ihan omissa maailmoissaan. Teho-osaston hoitajat eivät suostuneet antamaan ennustetta suuntaan tai toiseen. Päätin, että katson tilannetta seuraavaan päivään ja jos koira on yhtä surkeassa jamassa, teen sitten suurempia päätöksiä.

Koitti torstai ja taas ajoimme Viikkiin teholle, jossa kontrollitutkimuksia suoritettiin päivittäin. Pelkäsin pahinta. Helpotuksen huokaus pääsi kun astelimme teholle sisään ja Ramses istui häkissään ja alkoi vinkumaan kun tunnisti vierailijat. Käytimme Ramsesta ulkonakin. Olin enemmän kuin helpottunut.

Perjantaina hain koiran jo kotihoitoon. Sen verran hyvää oli toipuminen. Samana päivänä tuli myös alustavat patologin tutkimukset ja paiseista ei löytynyt mitään pahalaatuista. Haiman pinnalla todettiin tulehdusta, mutta itse haimakudoksess aei ollut tulehdukseen viittaavaa, myöskään kasvaimeen viittaavaa ei löytynyt. Todennäköisin syy on, että luu on puhkaissut suolen seinämää ja tätä kautta on päässyt bakteereita vatsaonteloon sekä haiman pinnalle ja ne ovat kehittyneet paiseeksi. Lista toimenpiteistä ja lääkkeistä neljän päivän ajalta on yli kaksi A4:sta pitkä, joten ihan rutiinitoimepiteistä ei taida olla kyse.

Viikonloppu sujui hyvin rauhakseen. Ramsesta syötettiin ja juotettiin sekä käytettiin ulkona parin tunnin välein. Koira alkoi pikkuhiljaa piristymään.

Maanantaina Ramses vietiin Viikkiin kontrolliin. Tulehdusarvot oli laskeneet, mutta maksa-arvot olivat vielä korkealla. Saatiin jälleen uusi lääke. Ramses sai lääkityksenä kahta antibioottia, vatsalääkettä sekä vielä uutta maksansuojalääkettä. Leikkaushaava oli lähtenyt paranemaan hyvin. Sain koiran kotiin ja viikko kotihoidossa alkoi tosissaan toimia.

Seuraavana maanantaina oli jälleen kontrolli, nyt myös maksa-arvot olivat puolittuneet. Lisäksi Ramsekselta poistettiin tikit. Hoito-ohjeet kotiin viemisiksi (lähes tervehtyneen koiran lisäksi) olivat, että kuukauden aikana pitää palata pikkuhiljaa normaaliin elämään. Kuukauden päästä on myös viimeinen kontrolli maksa-arvoista ja patologin lopullinen lausunto. Vihdoin voidaan huokaista helpotuksesta. Ja varmaa on, etteivät koirani syö enää kokonaisia luita.

On Ramses vaan sitkeä sissi!

Kaapeli sen sijaan laajensi maailmankuvaansa Sarin luona, käy kurkkaamassa.

Kiitos Sarille, kun otit riiviö-Kaapelin hoitoon Ramsun ”sairasloman” ajaksi ja kiitokset teille muillekin, jotka kannustitte epätoivon hetkinä.

Ramsulle voit jättää terveiset vieraskirjaan.

Ei kommentteja: