maanantai 30. syyskuuta 2013

Kaapolle hoffien EK-mestaruus!

Niin vain kävi, että Kaapo metsästi itselleen viikon sisään jo toisen hovawarttien lajimestaruuden etsintäkokeesta!

Lauantaina 28.9 oli Siilinjärvellä hovawarttien PK-mestaruudet ja olin ilmoittanut Kaapon siellä etsintäkokeeseen. Matkaan lähdettiin Hansun ja Kaapon kera ja reissu oli varsin onnistunut kaikin puolin.

Kokeet alkoivat tottelevaisuudella. Se olikin varsin synkkä, tasan 70p eli päästiin sentään maastoon. Liikevirheitä ei tullut, pari lisäkäskyä ja esteen kierto. Ongelmana oli täysin kadoksissa ollut vire ja paineistunut koira. Ei ollut Kaapo laisinkaan oma itsensä. Tässä sitä korjaamista riittääkin.

Maastot alkoivat esineruudulla ja sieltä nousi kaksi esinettä ja tuloksena 22p. Toinen takakulma jäi kunnolla tarkistamatta ja siellähän se kolmas esine olisi ollut.

Seuraavaksi oli tarkkuusruutu ja aikaa esineen löytöön meni noin 1,5min. Jouduin tekemään toisen lähetyksen josta karisi neljä pistettä, tulokseksi 16p.

Pudotetun esineen rata meni poikittain mukavassa rinteessä. Alku lähti alamäkeen ja väliin osui risukkoa sekä polun ja metsäkoneen urien ylityksiä. Tämä sujui oikein mallikkaasti, saatiin täydet 20p.

Jäljelle Kaapo lähti vähän paineistuneena ja otti takajäljen. Itse jäljestys sujui hyvin. Kaikki kepit nousivat ja saldona 56p. Maasto oli mukavaa kangasmaastoa.

Viimeisempänä oli haku ja se olikin sitten erikoisessa paikassa eli alueena oli isohko suppa. Hakurata alkoi supan reunalta ja keskilinja kulki halki supan. Kaapolla oli vähän ongelmia hahmottaa aluetta ja eka pisto oli huono. Korjasin ja tämän jälkeen pisto oli ok ja ensimmäinen maalimieskin nousi. Siinpä sitten roikuin näytölle 50m ylämäkeen :) Seuraavaksi lähetin toiselle puolelle etukulmaan ja täältä tuli valeilmaisu. Kolmannen piston Kaapo piti myös osin rullaa suussa, mutten noteerannut tätä. Neljäs pisto tuotti löydön ja taas koitin parhaani mukaan pinkoa ylämäkeen näytölle.

Koulutustunnus tuli kakkostuloksella. Ja samalla myös EK-mestaruus. Nyt onkin juhlan paikka, sillä kahden lajin mestaruus on paljon enemmän kuin mitä osasin kuvitellakaan. Onnittelut myös muille lajimestareille sekä Jannelle&Rockylle rotumestaruudesta.

Kaiken lisäksi meillä olisi tulokset kasassa ensi vuoden SM:iin, mikäli sääntö pysyy samana ja SM:t ylipäätään pidetään. Osallistumispäätös jäänee pitkälle ensi kesään ja riippuu kokonaan millaista treeniä ja virettä saan Kaapolle luotua.

Kaiken kaikkiaan aika huikea kausi tähän saakka!

Kuva: Jaana Pajala


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kaapolle hoffien FH-mestaruus

Pekka Töpöhännän erästä piirrettyä lainaten "Ja Kaapo on voittanut kultaa".

Maskussa järjestettiin hoffien FH-mestaruuskoe 21.9. ja sinnehän me sitten suunnattiin. Kesän treenit on menneet vähän niin ja näin, todella onnistuneet treenikerrat on yhden käden sormissa laskettavissa. Kokeeseen kuitenkin päästiin ja kisavalmistautumiseen jäi aikaa kolmisen viikkoa.

Koepäivän sää oli erinomainen ja aiemmin viikolla oli satanutkin. Alustat olivat kyllä tasalaatuisimmat missä ollaan oltu ja todella hyväkuntoiset, reilut 10cm rehupellot. Upeat puiteet on Maskussa FH:lle. Tuomarina toimi Vesa Kuosmanen, jonka tiesin jo etukäteen tiukaksi tuomariksi ja tokihan arvostelu mestaruuskokeessa pitää ollakin tiukkaa.

Saimme jäljen numero 3. Itse jäljelle oli reilu 5min siirtymä ja hetki ehdittiin vielä ennen ilmottautumista vetää henkeäkin.

Kaapo otti paalun erittäin varmasti tarkistaen ja niin lähdettiin matkaan. Oltiin ajettu pari liinanmittaa, niin isohko hanhilauma lensi ylitsemme metelin kera, hyvin otti Kaapo häiriöt. Ekalla suoralla oli ehti alussa myös mönkkärin jälkiä jälkeä seuraten ja jonkin verran Kaapo tarkasteli, mutta selvitti suoran hyvin ja hyvillä mielin jatkettiin eteenpäin.

Olisikohan ollut niin, että neljä ensimmäistä suoraa olivat erittäin hyviä, kaari taisi mennä hyväksi. Tokavika suora, olikohan se ollut erittäin hyvä, viimeinen suora hyvä?

Jäljen kaksi suurinta virhettä oli Kaapon oikaistessa viimeisellä piikillä pari metriä ja lisäkäsky toiseksi viimeisellä esineellä. Luulin tuota esinettä viimeiseksi, ja lähes riemuiten kävin sen poimimassa ja Kaapokin luuli jo jäljen loppuneen. Mutta matkaa pitikin vielä jatkaa... Annoin vähän liian nopeasti "jälki"-käskyn ja Kaapolla ei edes viiksikarva värähtänyt. Toisella käskyllä lähti ja jatkoi toki mallikkaasti loppuun. Toisen harhan Kaapo tarkisti ehkä päänmitan verran, toisesta ei ole mitään mielikuvaa...

Muut pienemmät virheet oli parissa kulmassa tarkistelut, taisi poiketa koiranmitan verran jäljeltä ja pari kertaa vilkaisi minua tukea hakien.

Esineilmaisut olivat erittäin hyviä, yksi oli vino. Ilmaisut olisi saaneet olla kauttaaltaan myös hieman nopeampia.

Hyvää suorituksessa oli tasaisen varma tempo, koko jälki mentiin syvällä nenällä ja edes vastatuulisuoralla ei ollut kuonon nosteluja. Pari poikkittaista pientä tarkistusta ja vire pysyi myös hyvällä tasolla läpi jäljen.

Onnistuin myös omassa ohjauksessa hyvin, paitsi se tokavika esine. Sain esineillä sopivasti kehuttua ja vahvistettua koiraa ja muutenkin maltoin kerrankin jarrutella, joka on Kaapolle hyväksi.

Tämä kisajälki oli ehjin ja paras suorituksemme FH-kokeessa. Olen erittäin tyytyväinen vielä kun tällä suorituksella irtosi rotumestaruus :)

Pisteitä kaikkiaan 86 eli vahva kakkostulos. Toivottavasti ykköstuloksiakin jossain vaiheessa tulee, ainakin uskon tämän olevan mahdollista.

Kisajärjestelyt olivat erinomaiset ja tuloksia tuli kolmelle koiralle kuudesta. Illalla oli vielä juhlaillalliset mukavassa seurassa jälkipulinoiden merkeissä. Toivottavasti tästä tulee perinne.

Saatiin nyt vuodeksi kirjahyllyymme aivan mielettömän valtava ja hieno hopeinen pokaali, joka on Tallivahdin kennelin kiertopalkinto FH-rotumestarille. Nyt jatketaan treeniä, jotta saataisiin pitää tuo komistus toinenkin vuosi. Haaste on siis heitetty muille FH-hoffeille ;)

Kaapo on hyvänenäinen ja teknisesti erittäin taitava jälkikoira. Henkisen puolen työstämistä jatketaan vielä. Väkisinkin tulee välillä mieleen, että aloitettiinko kisaura FH-puolella sittenkin hieman liian nuorena?

Päivän kruunasi Pirjon ja Aidan hopea. Poika ja äiti veivät kirkkaimmat mitalit tällä kertaa.

Monia jälkiä on Pirjon kanssa pellolla ajettu Kaapon pentuajoista lähtien. Ja vielä enemmän on varmasti pohdittu, miten saadaan käsissä olevat ongelmat ratkottua. Meillä on ihan loistotiimi :)