lauantai 27. lokakuuta 2012

Kaapo hakukokeessa

Launtai-aamuna suuntasimme Kaapon kanssa Luoteis-Uudenmaan Käyttökoirien kokeeseen Nummelaan. Tuomarin oli Heidi Helin ja koe oli avo/alo -luokan hakukoe.

Aamulla mittari näytti -9 astetta, tuulta oli aavistuksen verran.

Arvonnoissa saatiin jälleen eka suoritusvuoro ja homma alkoi esineillä. Kaapo nosti hyvällä draivilla vaaditut kaksi esinettä. Aikaa taisi kulua noin 3 minuuttia. Yksi piste otettiin pois työskentelystä, sillä Kaapo juoksi noin 20m matkan ruudun sivureunasta 5m ruudun ulkouolella tuulen alapuolella. Esineisiin se reagoi heti saadessaan hajun ja toi ne minulle vauhdilla. Kolme pistoa tehtiin ruudussa ja pisteitä siis 29.

Seuraavaksi oli henkilöetsintä. En ole koskaan edes treeneissä ollut yhtä vaikealla radalla ja tuomarikin kommentoi sitä SM:iin sopivaksi radaksi ja puheli siinä etsintää tehdessäkin että tämä on vaativa ja sen kyllä huomasin.

Keskilinja teki kaksi kulmaan, toinen oli 90 astetta (täähän kuulostaa jo jälkihommilta...) vasemmalle ja toinen lähes yhtä jyrkkä oikealle. Lopussa keskilinja teki vielä loivan kaarron vasemmalle. Vasen puoli oli jyrkkää rinnettä, ekat 50m kohtalaisella näkyvyydellä. Oikean puolen ekat 50m oli hakkuuaukeaa, jossa oli maassa rankoja ja risuja ihan reilusti. Tai oikeastaan ei voi sanoa edes hakkuaukeaksi sillä aika tiehään siellä kasvoi parimetristä mäntyä. Tämän jälkeen keskilina nousi seuraavat 70m ylämäkeen, vasemmalla puolella oli paljon kaatuneita puunrunkoja ja aika tiheää metsää. Oikealle puolle maasto laski jyrkästi kallioiden muodossa. Tällaisena maasto jatkuikin 200m kyltille saakka.

Kaapo nosti ekan maalimiehen oikeasta kulmasta ekalla pistolla. Näytölle lähdettiin Kaapomaisen vauhdikkaasti ja niin sitten liukastuin ja kompastuin rankoihin ja liina pääsi kädestä irti. Kiltisti Kaapo napotti maalimiehellä ja joudun sitten kysymään tuomarilta, että mitä teen kun en löydä koiraa. Lopulta kuitenkin näin piilon ja ei muuta kuin koira haltuun ja keskilinjalle. Lähetyskohtia oli vaikea löytää, kun niitä piti tehdä joko tiheään metsään, kaatuneen runhon yli tai jyrkästi laskevaan kallioon.

Tämän jälkeen pistottelin koiraa, tyhjiä tuli ehkä 6 kappaletta. Sitten Kaapo tulikin taas rullan kansssa oikealta puolelta ja niin sitä taas mentiin, tällä kertaa kallion päällä olevilla jäätyneillä sammaleilla luistellen ja piilo oli pienen jyrkänteen alla. Aika tarkkaan sai katsoa mihin jalkansa laittaa, kun 40kg hovawarttia vetää täydellä draivilla maalimiehellä. Tässä kohtaa kysyin myös aikaa, jota oli jäljellä 4 min. ja meillä oli noin 40m takarajaan. Siispä vauhdilla kalliota kiiveten takaisin keskilinjalle hengityksen vinkuessa. Vasenta puolta sitten lähetin 3 kertaa loppumatkan, mutta kyllähän sen tiesin, että yksi maalimies oli jäänyt matkan varrelle. Tuomari keskeytti suorituksen, mutta olin silti iloinen sillä Kaapo olisi vielä halunnut jatkaa työskentelyä vaikka kieli jo vähän roikkuikin.

Meiltä jäi keskimmäinen maalimies metsään ja veikkaanpa, että jos olisi tehnyt lähetyksen puunrungon ylitse enkä edennyt niin paljoa ekan keskilinjan kulman jälkeen, niin tämäkin olisi noussut. Tosin siinä lähetellessäni koiraa olin melko varma että se oli ko. alueen tarkastanut. Takaisin päin kävellessä kun tutkin tarkemmin maastoa, niin olin arvioinut todennäköisesti alueen hieman väärin alueen kääntymisestä ja mutkaisuudesta johtuen.

Kyllähän se vähän harmitti, kun pisteet eivät tulokseen riittäneet. Silti olen hyvin hyvin tyytyväinen Kaapon työskentelyyn (ja omaani myös). Kaapo teki hyviä pistoja (valtaosa aika mukavan näköisiä laatikoita) hyvällä vireellä. Se ei puutunut missään kohtaan vaan potku olisi riittänyt pidempäänkin rataan. Koira meni sinne minne lähetin ja oma taktinen toiminta hieman yllättävällä radalla oli ihan ok. Vain yksi avo-luokan koirista nosti kaikki maalimiehet.

Kaapo saikin tuomarilta kehuja ohjattavuudesta, risteilystä ja varmasta hyvätempoisesta työskentelystä. Ekasta ilmaisusta rokotettiin kaatuilun ja muun sähläyksen vuoksi muutama piste, toisesta saatiin täydet ja työskentelystä maksimit siitä mitä voi kahdella maalimiehellä saada. Keskeytin kokeen ja ajattelin säästellä tottikset ensi vuodelle, jotta tottiksessa ollut hyvä vire ei laskisi turhasta kisaamisesta.

Olen Kaaposta ylpeä, sillä kuukausi takaperin se vielä otti vielä hieman painetta ja juoksi etsintäkokeessa hetken aikaa rulla suussa. Nyt ei ollut mitään merkkiä paineistumisesta tai valeilmaisusta. Päin vastoin, koira toimi lähes kuten treeneisskin ja oli itsevarman oloinen. Mikäs tuollaista on ohjaillessa :) Me saatiin hieno ehjä suoritus, josta ei voi olla muuta kuin iloinen ja ylpeä ja vaikka mitä muita mukavia adjektiiveja.

Pisteitä siis 29 + 104.

Takana on pitkä kausi ja ei ole ollut ihan triviaalia pitää koiraa kisavireessä puolta vuotta useassa lajissa. Tuloksia on kuitenkin tullut varsin mukavasti ja kisoissakin meillä on löytynyt mukava yhdessä tekemisen rytmi. Nyt alkaa hoffipojan lakisääteinen "talviloma" eli jotain pientä kivaa puuhastelua silloin tällöin ja ensi vuonna sitten homma jatkuu. Fanni sen sijaan pääsee pukemaan pk-liivit ylleen entistä useammin ja se lienee hyvin hyvin iloinen asiasta :)

Kiitos tästä kaudesta kuuluu kaikille treenikavereille niin hakumetsässä kuin muissakin osioissa. Ja kiitos kaikille teille, jotka olette tsempanneet ja kannustaneet meitä (varsinkin kasvattaja)!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kaapo 5vee

Onnittettelut 5-vuotiaalle Lumen G-katraalle. 

Kuluneen vuoden aikana on päästy mukavasti kilpailemaan ja tulosvauhti on ollut oikein mukava: 
5* FH2 
JK1 
EK1 ja  EK2 

Yksi yritys JK2:sta päätyi keskeyttämiseen, mutta 9 kokeen tulosputki on kyllä oikein hyvä. Heinäkuussa Kaapo oli kuukauden tauolla, kun jalan/lavan tietämillä oli lihasrevähdys. Tämä saatiin onneksi kuntoon maltillisella ulkoilulla ja fysioterapialla. Oiretta etsittäessä Kaapo kuvattiin etuvarpaista ja niskasta aina häntään saakka ja kaikki luustossa oli erinomaisessa kunnossa. 

Usean lajin harjoittelu ja kilpailu on aiheuttanut hieman päänvaivaa, mutta pienellä jaksotuksella on saatu vietyä koiraa eteenpäin. 

Kävimme muutamassa näyttelyssä saldona muutama PU-sijoitus ja varaserti. 

Pientä mullistusta Kaapon elämään toi malinoispentu Fanni. Hyvin tulevat kaverukset toimeen. 

Onnea FH2 EK2 JK1 HK1 Kaapo! Toivottvasti vuosia on vielä runsain mitoin edessä päin.





   
















































Tässä vielä Fannin (Pysäkin fanni) 10kk kuva. Fannikin alkaa olla iso tyttö jo.
Fanni n 10kk