sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kaapon tottis

Tässäpä vielä linkki Merikarvialla tehtyyn tottikseen

http://youtu.be/Fpn7A-39O3k


Kiitos Piialle kuvaamisesta!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Hovawarttien PK-mestaruudet 2012

22.9.2012 oli hovawarttien PK-mestaruuksien vuoro. Osallistuimme Kaapon kanssa jäljelle 2-luokkaan.

Kisasta ei kovin kummoista raporttia saa aikaiseksi, treeniä tarvitaan melkoisesti metsäjäljen osalta. Hyvää oli se, että kaikki edellisessä kokeessa olleet osa-alueet, joissa oli vaikeuksia olivat nyt kunnossa.

Aloitimme jäljellä. Lähetin Kaapon janalla ja Kaapohan singahti hyvin, nosti jäljen ja lähti jäljestämään. Janapisteet olivat 39. Ainoa pistemenetys tuli kun Kaapo ei edennyt janalla aivan jäljelle saakka vaan kaarsi tuulta hyväksi käyttääen noin 2m ennen jälkeä jo jäljelle.

Eka suora menikin hyvin, kulma tuli varsin pian, noin 50m päässä ja siitä ongelmat alkoivat. Osan aikaa Kaapo oli jäljellä, osan aikaa teki jotain ihan muuta. Jossain saavuimme takaisin janallekin. Ongelmaksi muodoistui risukkoinen alusta ja kun liina takertui jatkuvasti risuihin, sai tulkitsi Kaapo liinanykäykset pakotteiksi ja alkoi paineistua. Jotenkin saimme kahlattua aluetta välillä jäljestäen välillä lähinnä ulkoillen. Kolmannen kepin kohdalla oli pitkä suora ja sieltä siis nousi se ainoa keppi. Maasto oli risukon ja isonjen ojien osalta haastava. Lopulta ajan käydessä vähiin, koitin päätellä jäljen päättymisen ja kutoskeppiä hetki etsittiin, mutta sitä ei löytynyt. Tarkoituksena olisi ollut saada koira kehtuttua kunnolla jotta muuten surullinen jäljestys olisi saatu päättymään iloiseen loppuun. Kaapolla taitaa nyt mennä vähän esineruutu ja peltojälki sekaisin. Eli jäljestää joko hyvin tarkasti tai sitten voimakkaasti ilmavainuisesti ja lopputulos on juurikin edellä kuvatun mukainen. Tarvitaan nyt treeniä kovasti.

Keskeytin kokeen ja emme menneet esineruutuun. Sovin kuitenkin järjestäjien kanssa, että teen tottiksen nollakoirana. Tämä oli hyvä asia, sillä pystyin nyt antamaan selkeän avun liikkeestä istumiseen (tämä menee yleensä kokeessa seisomiseksi) ja pääsin muutenkin kehumaan reippaammin. Tottiksessa ei tullut liikevirheitä ja muutekin tekeminen oli ihan hyvää. Tottis oli tuomarin mukaan päivän parhaita. Hyvä me :)

Meillä on sen verran hieno tulosputki takana, joten kauaa en jaksanut harmitella pieleen mennyttä jälkeä. Toki alkuun asia kyllä harmitti melkoisesti. Päivä päättyi kuitenkin hyvään ehjään suoritukseen, joten sain hyvän kisakokemuksen Kaapolle.

Onnea kaikille menestyneille! Sekä kiitos KoiraPoppoon väelle järjestelyistä!

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava viikonloppu hoffiharrastajien parissa :)

lauantai 15. syyskuuta 2012

Kaapo EK2

Lapin lumot on vaihtuneet arkeen, syksyyn ja arkirutiineihin. Tänään 15.9. suuntasimme etsintäkokeeseen (2-luokka) Tuusulaan ja takana jopa yllättävän vähän treenausta. Aika nöyrin mielin lähdin, sillä lähes jokaisessa osa-alueessa oli ollut jotain säätöjä.

Koe alkoi tottiksella ja olimme heti ekassa parissa voittajaluokan koiran kanssa. Koira paikallaoloon ja siitä se homma taas lähti käyntiin. Paikallaolo olikin erinomainen. Seuraaminen oli kunnossa, kuten se nyt Kaapolla onkin ollut, ohjaaja kuulema kääntyy täyskäännökset liian kaarevasti. Tämä on syytä painaa korvan taakse tulevaa varten.

Murheenkryynimme liikkestä istuminen on myös jatkossa murheenkryyni, eli Kaapo jäi hyvin varmasti seisomaan. Nyt sitten vaan uusi treenisuunnitelma käyttöön tämän osalta kun edellinen ei tuottanut haluttua tulosta. Liikkeestä maahanmeno oli nopea. Tänne-käskyn jouduin antamaan kahdesti ja luoksetulo oli nopea, eteentulo täysin korrekti ja sivulle siirtyminenkin oli nopea. Seisominen taisi olla erinomainen.

Tasamaanouto oli hyvä, olisi saanut olla nopeampi. Hyppunouto oli muuten kunnossa, mutta kapulanotto oli hidas ja sama kaava toistui a-estenoudossakin. Kaapo keksi, että kapulaa ei voi ihan heti ottaa suuhun, koska paikallaolossa oleva bortsu tuijotti vaanien ja piippaili&haukahteli. Viimeisin noudon luovutuksen Kaapo teki suoraan sivulle, mutta meillä kävi onni sillä tuomari kirjoitti kynä sauhuten arvostelua ja niinpä vaan annoin käskyt "irti", "viereen" ja tämä pikkuinen virhe jäi huomaamaamatta. Eteenlähetys oli erinomainen. Pisteitä tänään tottiksesta 80. Hyvää oli se, että Kaapo pystyi nyt hyppäämään täysipainoisesti eli venähdys/revähdys on toivottavasti nyt taakse jäänyttä aikaa.

Maasto-osuus alkoi jäljellä ja se on näköjään toinen murheenkryynimme. Jana oli s-u-r-k-e-a. Ja toisintona edellisestä etsintäkokeesta, vain kaksi keppiä löytyi. Ensimmäinen oli koiran moka, kaksi seuraava nousi hienosti ilmaisten ja neljännelle ei koskaan saavuttu. Eli harhauduimme sienestäjien jäljille. Tämän tajusin, kun olimme kulkeneet noin 5 halkaistun sienen vierestä. Jep. Pisteitä jäljeltä 45. Tuulta oli vielä jäljen aikana melkoisesti.

Pudotettu esine sujui mallikkaasti. Yhden pisteen menetimme kun Kaapo hieman haisteli ja jätätti muutamalla viimeisellä metrillä ennen noutoon lähettämisen paikkaa. Yleisöäkin oli iso joukko katsomassa, mutta niistä ei ollut häiriöksi. Pisteitä siis 19.

Esineruutu sujui ehkä minuutissa. Kaksi pistoa ja kaksi esinettä ja saldona täydet pisteet.

Pikkuesine oli vähän haastavampi ja kaksi koiraa sen selvitti tänään. Kaapolla meni reilut pari minuuttia löytämiseen ja se vaati kaksi lähetystä. Ilmaisu oli kunnossa. Saimme ruudusta 17 pistettä.

Kolmas murheenkryynimme haku (tai viime viikon ilmaisuongelmat) oli tänään varsin yllätyksellinen. Kaapopa ei irronnut ekalla lähetyksellä kuin 10m ja otti rullan suuhun. Toinen lähetysyritys tuotti vähän pidemmän irtoamisen, mutta koira ei uponnut 50m saakka. Kokeilin toiselle puolelle ja otin varmuuden vuoksi muutaman metrin eteenpäin keskilinjalla, jotten lähetä samasta paikkaa koko ajan. Sama homma toiselle puolelle. Kyllä kävi luovuttaminen jo mielessä... Neljäs lähetys oli jo vähän parempi, ja Kaapo haahuili vähän siinä 20m päässä - tietenkin rulla suussa. Onneksi oli ohjaajalla hoksottimet pystyssä, kun koira lähti yhtäkkiä irtaantumaan (se saamarin rulla suussa) ja sieltähän Kaapo tulikin ilmaisuun  tutulla ilmeellä. Näin löytyi eka maalimies. Sitten vaan uutta matoa koukkuun ja lähetys toiselle puolelle. Kaapo oli kuin eri koira ja itsekin osasin taktikoida ja etenin keskilinjalla eteenpäin ajan säästämiseksi. Lähetys, kiva laatikkopisto ja paluumatkalla Kaapo pongasi toisen maalimiehen ja sitten vaan näytölle. Lopulta aikaa taisi kulua viitisen minuuttia vaikka alku olikin melkoista sähellystä. Kaikista muista osa-alueista täyden pisteet, mutta tietty työskentelypisteitä meni ylimääräisistä rullan kanssa kuljeskeluista ja alun uppoamattomuudesta. Pisteitä 65.

Näin vaan kävi, että saimme pisteitä 245 eli vahvan kakkostuloksen verran. Kuuden koiran kokeessa vain kaksi teki tuloksen, meidän pisteemme olivat päivän toiseksi parhaat.

Huh huh. On tuo etsintäkoe vaan melkoinen laji. Jotenkin Kaapo-murunen ne kuitenkin aina selvittää :) Takana on nyt 9 kokeen tulosputki, tästä toinen huh huh :)

Kisajärjestelyt olivat erinomaiset ja sääkin oli oikein mukava, alkuviikostahan lauantaille luvattiin syysmyrksyä.

Kiitokset taas Kirsille ja Pia V:lle viimeistelyavuista. Kai te lähdette ensi viikolla janatreeneihin? Ja kiitokset myös hakukavereilleni, lienee koulutustunnuskahvien paikka!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Viikko Lapin lumoissa, päivä 6

Eilisen pitkän patikan jälkeen päätimme pitää lepopäivän patikoinnista ja katsella maisemaa uudesta näkökulmasta. Niinpä lähdimme hetken mielijohteesta Inarijärven risteilylle. Risteilyä oli meille jo aiemmin markkinoitu, joten emme tulleet tarkistaneeksi yksityiskohtia etukäteen...

...niinpä löysimme itsemme noin 50 eläkeläisen joukosta katamaraanista, jonka kohteena oli Ukonsaari eli eräänlainen kiviröykkiö keskellä suurta järveä. Paluumatka myötäili vanhaa postireittiä, joka ohitti mm hautuumaasaaren. Tässä kohtaa matkaa olimme kuulleet jo yhden elämäntarinan noin 70 vuoden ajalta, sekä pohdinnan, onko ainoa matkalla näkemämme rakennus eräässä saaressa Vesku Loirin kesämökki. Yhdensuuntainen matka kesti 50 minuuttia, joten palattuamme maihin, olimme täysin valmiita virkistäytymään matkamuistomyymälässä ostoksilla. Tässä kohtaa päätimme, että loppupäivän ohjelma sisältää koirien treeniä ja asuntovaunutason a'la carte ruokaa.

Mustat pääsivät treenaamaan esineruutua, tarkkuusetsintää ja pudotetun esineen noutoa leiripaikkamme lähelle kangasmaastoon. Treenimaastot seudulla osoittautuivat moiseen varsin kelvollisiksi. Koirille treeni toi mukavaa vaihtelua ja molemmat olivat aivan loistavia. Freya-veteraani, joka on ollut eläkkeellä tositoimista jo pidempään, tekaisi voittajaluokan tason esineruudun kuin vanha tekijä. Myös tarkkuusruutu sujui pienen pohtimisen jälkeen hienosti. Kaapo-Kaapeli teki innokkaasti ja hyvässä vireessä treeniä, jota kelpasi kyllä katsella.

Tämän päivän "matkaeksotiikan" virittäminä teimme jo suunnitelmia tuleviin Lapin koitoksiin hyvän ruuan merkeissä. Huomenna on aika purkaa loistava leirimme ja aloittaa matka kohti arkea. Huomisen ohjelma riippuu säästä ja fiiliksestä, mutta tämän illan päätämme konjakkimaustetun leipäjuuston ja kuksasta nautitun konjakin kera.

Päivän pakolliset turistivalokuvat:

The Ukonsaari


Ja the Ukonsaari vähän kauempaa


Hautuumaasaari

The Inarijärven näkymä

Jokitörmän taidetta







Viikko Lapin lumoissa, päivä 5

Sateisen yön jälkeen aamu valkeni puolipilvisenä. Aamupäivästä suuntasimme kohti Muotkan Ruoktua, jossa tutkailimme kahvikupposen äärellä karttaa ja saimme kuvauksen päivän retkikohteesta Muotkan Jeageloaiville. Luvassa siis jälleen 18 km patikka, sään kirkastuttua aurinkoiseksi.

Ensimmäinen etappi vei vaihtelevan maaston ja kauniin ruskan läpi kohti Jeageloaivia, jonka laelle nousu oli kohtuullisen loiva ja helpohko. Upeita maisemia ja kauniita ruskan värejä sekä kallioista karua kauneutta riitti ihailtavaksi niin nousun kuin laskeutumisen ajaksi.

Ensimmäisen etapin n.6 km jälkeen saavuimme kodalle. Auringon lämmittäessä pidimme ruoka- ja lepotauon.
Loppureitti vei läpi lehtimetsäalueen ja seuraili soiden laitamia. Viimeiset kilometrit reitti kulki Peltojoen vartta.
Saavuttuamme takaisin Muotkan Ruoktulle, alkoi pieni sadekuuro auringonpaisteen lomaan. Niinpä saimme ruskan väriloiston yllä ihailla sateenkaarta.

Päivän vaelluksen jälkeen olemme vaeltaneet tällä reissulla lähes 50 km. Takaisin leiriin saapui neljä väsynyttä, mutta tyytyväistä kulkijaa kokkaamaan poronkäristystä. Ruuan jälkeen päästiin talon tarjoamaan saunaan kauniin Kaamasjoen rannalle.

Illalla nautiskeltiin vielä punaviiniä tähtitaivasta ihaillen. Illan kruunasikin taivaalla kaareilevat revontulet, jotka vielä tähän aikaan vuodesta olivat hieman haaleat, mutta yhtäkaikki, Lapin tunnelma täydentyi niiden myötä.



























sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Viikko Lapin lumoissa, päivä 4

Tänään päätimme autoilla eilisen tunturikiipeilyn vastapainoksi. Siispä päiväreput mukaan, koirat autoon ja suunta kohti Utsjokea ja Nuorgamia. Ajaminen menikin sitten porojen väistelyksi (ja Sari oli alkumatkasta huolissaan, kun ei heti nähnyt poroja...). Mitä pohjoisemmaksi pääsimme, sen komeammaksi muuttui ruska. Utsjokeen tutustuttiin auton ikkunoista katsellen ja lopullisessa määränpäässä Nuorgamissa nautittiin autolounas Lapinrieskojen muodossa.

Sitten suuntasimmekin Skaidijärven kierrokselle, pituudeltaan noin 6km. Ilma sen kun parani ja paikka oli aivan upea. Niin karu ja kaunis. Kierrosksen välietappi pidettiin pienen tunturijärven rannalla, jossa nautiskeltiin eväitä - kuinkas muuten.

Skaidijärven jälkeen lähdimme ajamaan extempore Utsjoelta Karigasniemelle Tenojoen vartta seuraillen. Jälleen kerran, maisemat olivat kerrassaan upeat. Ajamisesta ei meinannut tulla mitään, sillä lähes jokaisella P-levikkeellä piti pysähtyä kuvaamaan ja ihastelemaan niin väriloistoa kuin jyhkeitä maisemiakin.

Karigasniemellä oli jälleen ruokatauon paikka. Harvemmin sitä pikaruokapaikassa ruoka on -40%. Aika pieniä ovat nuo pohjoisen kylät, vain muutama hassu talo ja osassa ei ollut edes alkeellista kauppaa. Päivän tavoite saada lohiruokaa jäi saavuttamatta, kun ravintoloita ei kertakaikkisesti ollut avoinna.

Ailigastunturi sai meidät kääntämään auton ja matkaamaan hieman taaksepäin ja käytiin tunturin juurella hieman jaloittelemassa (ja kuvaamassa). Viimeinen pitstop olikin sitten Muotkan Ruoktu ja siellä ystävällinen majatalon pitäjä kertoi meille Muotkan reiteistä. Näin saatiin seuraavan päivän suunnitelmat pulkkaan. Mieli olisi kyllä halunnut Kevon erämaahan, mutta pitänee jättää se toiseen kertaan.

Jälleen kerran leirintäalueellamme oli loistavaa palvelua. Huomisen patikoinnin päätteeksi talo tarjoaa meille saunan ja vaellusvinkkejäkin on tullut yllin kyllin. 

Alla päivän kuvia sekalaisessa järjestyksessä. Mutta kyllä oli upeaa, ei voi muuta sanoa.

Poroja

Suomaisemaakin on nähty aika runsaasti

Tenojoki

Maisemia Tenojoen varrelta

Kuva kertoo kaiken



Skaidijärven maisemia

















 
Niin upea paikka

Ruskaa

Itse Skaidijärvi

















Reitti taukopaikalle


Tenojoki

Maisemia Tenon varrelta



Ailigastunturi Karigasniemellä


Kevon reitin lähtöpuro

















Matkalla Utsjoelle

Jostain akselilta Kaamanen - Utsjoki

Teno

Tää mesta on aika kaukana

Skaidijärven reitin alku

Murunen

Skaidijärven maisemia





Niin kaunis Freya


Lisää kuvateksti

Vauhtia riittää


Skaidijärven rannalla









Skaidijärven maisemaa























 
Lisää kuvateksti




















Teos "Kivinen vene"