perjantai 31. elokuuta 2012

Viikko Lapin lumoissa, päivä 2

Aamun jo valjettua jatkeettin matkaa kohti Inaria. Maisemat olivat enemmän kuin kohdillaan ja pieniä pysähdyksiä tehtiin useaan otteeseen.

Ivalon kauppapysähdyksen jälkeen vuorossa oli Karhunpesäkivi ja niin sitä kahviteltiin saksalaisten turistien kanssa. Pian saavuimme Inariin eli lähes jo määränpäähän. Ja tunnelma oli tietekin aivan katossa.

Siidan matkakeskuksesta (ja saamelaismusesosta) saimme runsaasti infoa ja vinkkejä ja lopulta päästiin määränpäähän Kaamaseen. Camping-alue oli valittu totaalisesti random-meiningillä. Kun kerroimme respassa, että haluamme vaunulle syrjäisen paikan koirien vuoksi, ehdotti respan täti että majoitumme reunimmaiseen paikkaan ja otamme käyttöömme koiratarhat. Eipä olisi uskonut, että campingalueen varusteluun voi kuulua vapaasti käytössä oleva koiratarha. Tämä sopi enemmän kuin paremmin meille (ja koirille). Jokitörmän camping-alueelle täydet pisteet. Muutekin pohjoisessa on saatu aivan uskomatonta palvelua.

Kun leiri lopulta oli viimeistäkin teltan vaarnaa myöten valmis, lähdimme Muddusjärven luontopolulle. Pientä hikeä saatiin pintaan 7km lenkillä. Matkan varrella saimme ihastella Muddusjärveä sekä sen takana avautuvaa Muotkan erämaata. Ai-jai tätä eloa. Ja maisemia. Ja tunnelmaa. Ja kaikkea.


Poroja väistellessä

Maisemaa

Ihanan camping-paikkamme

A1-leiri

Muddusjärven luontopolun varrelta

Muotkan maisemia


Tauolla kera kahvin ja konjakin

Viikko Lapin lumoissa, päivä 1

Toimikoon tämä blogi nyt hetken aikaa matkablogina. Reissuahan on suunniteltu jo helmikuusta lähtien.
Kokoopano on minä ja Sari sekä Kaapo ja Freya. Mustaa energiaa on liikenteessä kahden hoffin verran.

Suuntana on Lemmenjoki ja Inari. Reggaerekkana toimii Sarin Vivaro ja asuntovaunu.

Lähdimme kohti Inaria aamu kymmenen aikoihin, tavoitteena ajaa jonnekin Sodankylän kieppeille. Näin tehtiin ja lopulta majoituimme hieman Sodankylän pohjoispuolelle, levikkeelle, kuinkas muutenkaan.

Ilman sähköä nukuttiin vaunussa ja aamulla vaunun lämpötila oli huiketa 6 astetta.

Tästä se lähtee

Kauas on pitkä matka

Varjoleikkiä












         
Pakollinen turistikuva Napapiirillä


lauantai 25. elokuuta 2012

Hovawarttien ekat FH-mestaruudet ratkottu

Tänään ratkottiin ensimmäiset Suomi-hoffien FH-mestaruudet. Koe oli rajattu kuudelle FH2-koiralle, joten jo mukaan pääsyyn tarvittiin aiempia onnistumisia. Kaapo oli yksi osallistujista. Koe pidettiin Inkoossa, tuomarina oli Pentti Rapila ja ratamestarina Raine Holm. Järjestelyt olivat erinomaiset, samoin kilpailun henki.

Kokeet olivat hyvätasoiset, sillä jokainen koira suoritui jäljen loppuun ja kuusi koiraa viidestä teki tuloksen. Hoffit tuntuvat kyllä mukavasti porskuttavan FH-jäljellä.

Alustana oli reilu nilkkapituinen, hetki sitten leikattu aika sarkainen rehu eli kohtalaisen hankala. Tuulta ei juurikan ollut ja lämmintä oli sellaiset 22-24 astetta.

Valmistautuminen kokeisiin on mennyt vähän niin ja näin. Aika vähän on treeniä alla ja Kaapo on kärsinyt lihasjumeista oikeastaan koko kesän ja ilmeisesti saanut pienen venähdyksen etujalkaansa. Ja kuin tilauksesta Fannin juoksut alkoivat myös pari päivää ennen kokeita.

Kaapo sai jäljen numero neljä joka oli myös lopullinen sijoituksemme. Kaapo oli hyvävireisen oloinen kun menimme ilmoittautumaan, mutta paalulta lähtö ei ollut normaalia varmaa Kaapoa. Ekan esineen se ilmaisi hyvin, tosin lonkka-asennossa. Selvittiin kuitenkin eka suora ihan hyvin. Ensimmäinen kulma oli piikki ja siinä koiralla oli jonkin verran vaikeuksia, matka kuitenkin jatkui ja ko. suoran esine taisi jäädä ilmaisematta. Itse suora sujui hyvin, vaikka oli aika pitkä ja koko matkan vinottaiseen sarkaan. Seuraava kulma oli myös piikki ja tämä meni jo paremmin. Taas jatkettiin suoraa ja seuraava kulma oli jälleen vähän epätarkka ja koiran vire oli aika matalalla. Mutta eipä auttanut muuta kuin tallustaa liinan päässä ja toivoa parasta. Suoralta nousi esiene ja harhat sekä seuraava kulma mentiin myös ihan ok tasolla.

Taas posoteltiin suoraa ja mentiin kulma epätarkasti. Kaari olikin sitten varsin mielenkiintoinen, noin liinanmitan ajettuaan kaarta Kaapo säikähti jotain, pyörähti ympäri ja poistui metrin verran jäljeltä. Mielessäni kävi jo kauhukuva kyynpuremasta tai muusta, mutta mitään ylimääräistä ei jäljellä ollut, lieneekö joku piikki pistänyt tassunpohjaan tai vastaavaa. Kaapo otti tilanteesta melkoisen paineen ja siinä kymmenkunta sekuntia tuijoteltiin toisiamme. Kaapo ratkaisi tilanteen kuitenkin etsimällä jäljen ja lähti jatkamaan kaarta, mutta sen verta taisi olla molemmilla pasmat sekaisin, että kaarelle jäi esine. Ohjaajan suuntavaistot ja laskut sekosivat aivan lopullisesti, sillä kaari oli 3/4-osaympyrän muotoinen ja kun koira tämän jälkeen tuli kulmaan, olin aivan varma että Kaapo on ollut tosi paljon jäljen sivussa tai oikaissut jotain. Mutta niin vaan jatkoin kulkemista liinan jatkona ja olin jo varma siitäkin, että nyt ollaan harhajäljellä. Tultiin kuitenkin kulmaan, joka oli Kaapon päivän paras ja viimeinen suorakin oli kohtuullinen, paitsi että Kaapo ei ilmaissut viimeistä esinettä.

Kylläpä tuntui jäljen ajo tänään pitkältä ja huokaisin helpotuksesta, kun saimme kuitenkin 77 pistettä. Ja sijoitus siis neljäs.

Kaapolle ekstrapointsit siitä, että se säikähdyksestä huolimatta kokosi itsensä ja jatkoi hommia. Kolmen esineen jäämiseen jo melkein tiedänkin syyn, mutta vireelle pitäisi jotain keksiä. Tämä oli kauden viimeinen FH-koe, joten nyt pitää istahtaa hetkeksi alas ja miettiä, miten jatkossa harjoitellaan, koska jokin asia ei nyt ole kunnossa.

Iloita voidaan kuitenkin hienosta kahdeksan kokeen tulosputkesta ja viidennestä FH2-koularista :) Kaapo on taistelijaluonne!

Päivän kohokohta oli kuitenkin Kaapon emän Aidan käyttövalioituminen FH-jäljeltä pistein 92. Upeaa työtä Pirjo ja Aida, superonnittelut! Toivotaan, että sanonta "pojasta polvi paranee" pitäisi myös paikkaansa :)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Hoffimenestystä Sm-karkeloissa

Niina ja Peto (Nerihoff's Arcobaleno) saivat tänään pronssia palveluskoirien SM-kisoissa Hyvinkäällä.

Onnittelut!