sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Niin hiljaista

Pitkästä aikaa edes jonkin sortin päivitys blogiin. Pääsääntöisesti ollaan lomailtu kaikesta koiriin liittyvästä toiminnasta ja enimmäkseen käytetty aikaa ulkoiluun ja kaikkeen muuhun mukavaan. Kahdeksan koetta neljässä eri lajissa vei kyllä ylimääräiset energiat ja siihen vielä Fanni-sähikäinen päälle. Juu-u, kyllä on vietetty koiramaista elämää koirien ehdoilla.

Kaapo on ollut osin joulukuussa sairaslomalla, sillä takaselässä pari vuotta ollut rasvapatti tai talirauhasen tyyppinen poistettiin. Ensin patti tyhjennettiin ja haava parani hyvin, mutta alkoi pian vaivaamaan uudelleen. Tämän jälkeen päätin poistattaa patin kokonaan ja niin se operoitiin joulun alla Univetin Mankkaan asemalla tutun Millan operoimana. Nyt 7cm haava on parantunut hyvin, mutta pari viikkoa elellään Kaapon osalta vielä rauhakseen.

Fannin kanssa on tehty lähinnä tottiksen osasia: jääviä, noudon eri osa-alueita ja muita pienempiä tottiksen palasia. Kun tuossa helmikuussa alkaa varsinaiset treenit, niin katsotaan sitten missä mennään.

Mitäpä vielä... Tässä taukoa pitäessä on ollut aikaa myös miettiä kulunutta ja tulevaa kautta ja kahden eri rotuisen (tai lähinnä hyvin erityyppisen) koiran kanssa harrastamista. Varsin lyhyt kokemukseni käyttölinjaisista malinoiseista on vastannut aika hyvin mielikuvaa siitä, mitä ne ovat; energisiä, vietikkäitä, kuitenkin nöyriä ja kuuliaita ja virtaa riittää loputtomiin. Tämä vaatiin ohjaajalta jonkin verran erilaista toimintaa verrattuna aiempiin koiriin eli hovawartteihin. Niin antoisaa, mutta välillä niin haastavaa. Helpoksi en väittäisi kumpaakaan rotua.

Kaapo kuuraparta vuoden 2012 lopussa:





















Kaapo hakuilee, taisi olla lokakuuta kun tämä kuvattiin. Ja tuosta vire on ollut nousujohteinen eli kohta liian korkea hyvän nenänkäytön kannalta... Mutta videosta kyllä näkee kuinka Kaapo nauttii liikkumisesta ja voiman käyttämisestä. En voi muuta kuin olla tyytyväinen.

 




Ja alla Fannin viimeisimmät toilailut. Tehtiin mökkikylätreeniä ja etsintää ei ole ollut yli puoleen vuoteen mukana kuvioissa, ollaan enimmäkseen treenattu risteilyä. Ihan hyvin Vanni paikallistaa "kadonneen". Toisella kiekalla ilmaisun opettamista, taisi olla Fannin toinen ilmaisutreeni. Tavoitteena on saada Fanni kohdistamaan haukku purkkiin joka on jalan alla eli ei kasvoihin, kuten se videossa tarjoaa. Haukkuisihan se vaikka kuinka pitkään, mutta haetaan ensin oikea kohde. Viimeisimmät ilmaisut onnistuivat oikein hyvin, harmi ettei tulleet kuvatuksi. Loppuun pientä ilottelua the pallon kera.

Tästä on hyvä jatkaa Uuteen Vuoteen 2013 - kera molempien koirien :)

Hyvää ja tulosrikasta Uutta Vuotta 2013 blogini lukijoille!



tiistai 27. marraskuuta 2012

Pysäkin Fanni 1vee

Fanni, paremminkin Fanni-Justiina viettää tänään 1-vuotis syntymäpäivää.

Takana on vahdikas ja energinen vuosi ja omistaja ei ole päässyt välttymään mustelmilta. Jatko odotellessa.

Fanni on osoittautunut oikein yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi. Se on aina ystävällinen, joskin välillä tervehtii vähän rajusti. Kotona sitä ei juuri huomaakaan, mutta kun treeni- tai lenkkeilyvälineet otetaan esille, on Fanni ovella kuin rasvattu salama odottamassa toimintaa.

Fannille on nyt opetettu jäljen ja haun pohjat. Myös tottelevaisuudessa kaikkien pk-liikkeiden perusteet alkaa olla jollain tasolla hallinnassa.

Suojelutreeneissäkin ehdittiin muutaman kerran käydä, mutta koska ote, haukku ja hyökkäys on olleet kunnossa alusta pitäen, on Fannin annettu kehittyä rauhassa.

On Fanni vaan energinen koira, silläpä sen kanssa onkin niin mukava treenata ja ulkoilla. Kaaponkin kanssa tulevat oikein hyvin juttuun, tosin metsälenkeillä meno on välillä sen verran rajua, että välillä tuntuu parhaalta ratkaisulta seistä vaan puun vieressä turvassa.

Onnea Fannille ja sisaruksille!

Fanni

lauantai 27. lokakuuta 2012

Kaapo hakukokeessa

Launtai-aamuna suuntasimme Kaapon kanssa Luoteis-Uudenmaan Käyttökoirien kokeeseen Nummelaan. Tuomarin oli Heidi Helin ja koe oli avo/alo -luokan hakukoe.

Aamulla mittari näytti -9 astetta, tuulta oli aavistuksen verran.

Arvonnoissa saatiin jälleen eka suoritusvuoro ja homma alkoi esineillä. Kaapo nosti hyvällä draivilla vaaditut kaksi esinettä. Aikaa taisi kulua noin 3 minuuttia. Yksi piste otettiin pois työskentelystä, sillä Kaapo juoksi noin 20m matkan ruudun sivureunasta 5m ruudun ulkouolella tuulen alapuolella. Esineisiin se reagoi heti saadessaan hajun ja toi ne minulle vauhdilla. Kolme pistoa tehtiin ruudussa ja pisteitä siis 29.

Seuraavaksi oli henkilöetsintä. En ole koskaan edes treeneissä ollut yhtä vaikealla radalla ja tuomarikin kommentoi sitä SM:iin sopivaksi radaksi ja puheli siinä etsintää tehdessäkin että tämä on vaativa ja sen kyllä huomasin.

Keskilinja teki kaksi kulmaan, toinen oli 90 astetta (täähän kuulostaa jo jälkihommilta...) vasemmalle ja toinen lähes yhtä jyrkkä oikealle. Lopussa keskilinja teki vielä loivan kaarron vasemmalle. Vasen puoli oli jyrkkää rinnettä, ekat 50m kohtalaisella näkyvyydellä. Oikean puolen ekat 50m oli hakkuuaukeaa, jossa oli maassa rankoja ja risuja ihan reilusti. Tai oikeastaan ei voi sanoa edes hakkuaukeaksi sillä aika tiehään siellä kasvoi parimetristä mäntyä. Tämän jälkeen keskilina nousi seuraavat 70m ylämäkeen, vasemmalla puolella oli paljon kaatuneita puunrunkoja ja aika tiheää metsää. Oikealle puolle maasto laski jyrkästi kallioiden muodossa. Tällaisena maasto jatkuikin 200m kyltille saakka.

Kaapo nosti ekan maalimiehen oikeasta kulmasta ekalla pistolla. Näytölle lähdettiin Kaapomaisen vauhdikkaasti ja niin sitten liukastuin ja kompastuin rankoihin ja liina pääsi kädestä irti. Kiltisti Kaapo napotti maalimiehellä ja joudun sitten kysymään tuomarilta, että mitä teen kun en löydä koiraa. Lopulta kuitenkin näin piilon ja ei muuta kuin koira haltuun ja keskilinjalle. Lähetyskohtia oli vaikea löytää, kun niitä piti tehdä joko tiheään metsään, kaatuneen runhon yli tai jyrkästi laskevaan kallioon.

Tämän jälkeen pistottelin koiraa, tyhjiä tuli ehkä 6 kappaletta. Sitten Kaapo tulikin taas rullan kansssa oikealta puolelta ja niin sitä taas mentiin, tällä kertaa kallion päällä olevilla jäätyneillä sammaleilla luistellen ja piilo oli pienen jyrkänteen alla. Aika tarkkaan sai katsoa mihin jalkansa laittaa, kun 40kg hovawarttia vetää täydellä draivilla maalimiehellä. Tässä kohtaa kysyin myös aikaa, jota oli jäljellä 4 min. ja meillä oli noin 40m takarajaan. Siispä vauhdilla kalliota kiiveten takaisin keskilinjalle hengityksen vinkuessa. Vasenta puolta sitten lähetin 3 kertaa loppumatkan, mutta kyllähän sen tiesin, että yksi maalimies oli jäänyt matkan varrelle. Tuomari keskeytti suorituksen, mutta olin silti iloinen sillä Kaapo olisi vielä halunnut jatkaa työskentelyä vaikka kieli jo vähän roikkuikin.

Meiltä jäi keskimmäinen maalimies metsään ja veikkaanpa, että jos olisi tehnyt lähetyksen puunrungon ylitse enkä edennyt niin paljoa ekan keskilinjan kulman jälkeen, niin tämäkin olisi noussut. Tosin siinä lähetellessäni koiraa olin melko varma että se oli ko. alueen tarkastanut. Takaisin päin kävellessä kun tutkin tarkemmin maastoa, niin olin arvioinut todennäköisesti alueen hieman väärin alueen kääntymisestä ja mutkaisuudesta johtuen.

Kyllähän se vähän harmitti, kun pisteet eivät tulokseen riittäneet. Silti olen hyvin hyvin tyytyväinen Kaapon työskentelyyn (ja omaani myös). Kaapo teki hyviä pistoja (valtaosa aika mukavan näköisiä laatikoita) hyvällä vireellä. Se ei puutunut missään kohtaan vaan potku olisi riittänyt pidempäänkin rataan. Koira meni sinne minne lähetin ja oma taktinen toiminta hieman yllättävällä radalla oli ihan ok. Vain yksi avo-luokan koirista nosti kaikki maalimiehet.

Kaapo saikin tuomarilta kehuja ohjattavuudesta, risteilystä ja varmasta hyvätempoisesta työskentelystä. Ekasta ilmaisusta rokotettiin kaatuilun ja muun sähläyksen vuoksi muutama piste, toisesta saatiin täydet ja työskentelystä maksimit siitä mitä voi kahdella maalimiehellä saada. Keskeytin kokeen ja ajattelin säästellä tottikset ensi vuodelle, jotta tottiksessa ollut hyvä vire ei laskisi turhasta kisaamisesta.

Olen Kaaposta ylpeä, sillä kuukausi takaperin se vielä otti vielä hieman painetta ja juoksi etsintäkokeessa hetken aikaa rulla suussa. Nyt ei ollut mitään merkkiä paineistumisesta tai valeilmaisusta. Päin vastoin, koira toimi lähes kuten treeneisskin ja oli itsevarman oloinen. Mikäs tuollaista on ohjaillessa :) Me saatiin hieno ehjä suoritus, josta ei voi olla muuta kuin iloinen ja ylpeä ja vaikka mitä muita mukavia adjektiiveja.

Pisteitä siis 29 + 104.

Takana on pitkä kausi ja ei ole ollut ihan triviaalia pitää koiraa kisavireessä puolta vuotta useassa lajissa. Tuloksia on kuitenkin tullut varsin mukavasti ja kisoissakin meillä on löytynyt mukava yhdessä tekemisen rytmi. Nyt alkaa hoffipojan lakisääteinen "talviloma" eli jotain pientä kivaa puuhastelua silloin tällöin ja ensi vuonna sitten homma jatkuu. Fanni sen sijaan pääsee pukemaan pk-liivit ylleen entistä useammin ja se lienee hyvin hyvin iloinen asiasta :)

Kiitos tästä kaudesta kuuluu kaikille treenikavereille niin hakumetsässä kuin muissakin osioissa. Ja kiitos kaikille teille, jotka olette tsempanneet ja kannustaneet meitä (varsinkin kasvattaja)!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kaapo 5vee

Onnittettelut 5-vuotiaalle Lumen G-katraalle. 

Kuluneen vuoden aikana on päästy mukavasti kilpailemaan ja tulosvauhti on ollut oikein mukava: 
5* FH2 
JK1 
EK1 ja  EK2 

Yksi yritys JK2:sta päätyi keskeyttämiseen, mutta 9 kokeen tulosputki on kyllä oikein hyvä. Heinäkuussa Kaapo oli kuukauden tauolla, kun jalan/lavan tietämillä oli lihasrevähdys. Tämä saatiin onneksi kuntoon maltillisella ulkoilulla ja fysioterapialla. Oiretta etsittäessä Kaapo kuvattiin etuvarpaista ja niskasta aina häntään saakka ja kaikki luustossa oli erinomaisessa kunnossa. 

Usean lajin harjoittelu ja kilpailu on aiheuttanut hieman päänvaivaa, mutta pienellä jaksotuksella on saatu vietyä koiraa eteenpäin. 

Kävimme muutamassa näyttelyssä saldona muutama PU-sijoitus ja varaserti. 

Pientä mullistusta Kaapon elämään toi malinoispentu Fanni. Hyvin tulevat kaverukset toimeen. 

Onnea FH2 EK2 JK1 HK1 Kaapo! Toivottvasti vuosia on vielä runsain mitoin edessä päin.





   
















































Tässä vielä Fannin (Pysäkin fanni) 10kk kuva. Fannikin alkaa olla iso tyttö jo.
Fanni n 10kk

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kaapon tottis

Tässäpä vielä linkki Merikarvialla tehtyyn tottikseen

http://youtu.be/Fpn7A-39O3k


Kiitos Piialle kuvaamisesta!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Hovawarttien PK-mestaruudet 2012

22.9.2012 oli hovawarttien PK-mestaruuksien vuoro. Osallistuimme Kaapon kanssa jäljelle 2-luokkaan.

Kisasta ei kovin kummoista raporttia saa aikaiseksi, treeniä tarvitaan melkoisesti metsäjäljen osalta. Hyvää oli se, että kaikki edellisessä kokeessa olleet osa-alueet, joissa oli vaikeuksia olivat nyt kunnossa.

Aloitimme jäljellä. Lähetin Kaapon janalla ja Kaapohan singahti hyvin, nosti jäljen ja lähti jäljestämään. Janapisteet olivat 39. Ainoa pistemenetys tuli kun Kaapo ei edennyt janalla aivan jäljelle saakka vaan kaarsi tuulta hyväksi käyttääen noin 2m ennen jälkeä jo jäljelle.

Eka suora menikin hyvin, kulma tuli varsin pian, noin 50m päässä ja siitä ongelmat alkoivat. Osan aikaa Kaapo oli jäljellä, osan aikaa teki jotain ihan muuta. Jossain saavuimme takaisin janallekin. Ongelmaksi muodoistui risukkoinen alusta ja kun liina takertui jatkuvasti risuihin, sai tulkitsi Kaapo liinanykäykset pakotteiksi ja alkoi paineistua. Jotenkin saimme kahlattua aluetta välillä jäljestäen välillä lähinnä ulkoillen. Kolmannen kepin kohdalla oli pitkä suora ja sieltä siis nousi se ainoa keppi. Maasto oli risukon ja isonjen ojien osalta haastava. Lopulta ajan käydessä vähiin, koitin päätellä jäljen päättymisen ja kutoskeppiä hetki etsittiin, mutta sitä ei löytynyt. Tarkoituksena olisi ollut saada koira kehtuttua kunnolla jotta muuten surullinen jäljestys olisi saatu päättymään iloiseen loppuun. Kaapolla taitaa nyt mennä vähän esineruutu ja peltojälki sekaisin. Eli jäljestää joko hyvin tarkasti tai sitten voimakkaasti ilmavainuisesti ja lopputulos on juurikin edellä kuvatun mukainen. Tarvitaan nyt treeniä kovasti.

Keskeytin kokeen ja emme menneet esineruutuun. Sovin kuitenkin järjestäjien kanssa, että teen tottiksen nollakoirana. Tämä oli hyvä asia, sillä pystyin nyt antamaan selkeän avun liikkeestä istumiseen (tämä menee yleensä kokeessa seisomiseksi) ja pääsin muutenkin kehumaan reippaammin. Tottiksessa ei tullut liikevirheitä ja muutekin tekeminen oli ihan hyvää. Tottis oli tuomarin mukaan päivän parhaita. Hyvä me :)

Meillä on sen verran hieno tulosputki takana, joten kauaa en jaksanut harmitella pieleen mennyttä jälkeä. Toki alkuun asia kyllä harmitti melkoisesti. Päivä päättyi kuitenkin hyvään ehjään suoritukseen, joten sain hyvän kisakokemuksen Kaapolle.

Onnea kaikille menestyneille! Sekä kiitos KoiraPoppoon väelle järjestelyistä!

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava viikonloppu hoffiharrastajien parissa :)

lauantai 15. syyskuuta 2012

Kaapo EK2

Lapin lumot on vaihtuneet arkeen, syksyyn ja arkirutiineihin. Tänään 15.9. suuntasimme etsintäkokeeseen (2-luokka) Tuusulaan ja takana jopa yllättävän vähän treenausta. Aika nöyrin mielin lähdin, sillä lähes jokaisessa osa-alueessa oli ollut jotain säätöjä.

Koe alkoi tottiksella ja olimme heti ekassa parissa voittajaluokan koiran kanssa. Koira paikallaoloon ja siitä se homma taas lähti käyntiin. Paikallaolo olikin erinomainen. Seuraaminen oli kunnossa, kuten se nyt Kaapolla onkin ollut, ohjaaja kuulema kääntyy täyskäännökset liian kaarevasti. Tämä on syytä painaa korvan taakse tulevaa varten.

Murheenkryynimme liikkestä istuminen on myös jatkossa murheenkryyni, eli Kaapo jäi hyvin varmasti seisomaan. Nyt sitten vaan uusi treenisuunnitelma käyttöön tämän osalta kun edellinen ei tuottanut haluttua tulosta. Liikkeestä maahanmeno oli nopea. Tänne-käskyn jouduin antamaan kahdesti ja luoksetulo oli nopea, eteentulo täysin korrekti ja sivulle siirtyminenkin oli nopea. Seisominen taisi olla erinomainen.

Tasamaanouto oli hyvä, olisi saanut olla nopeampi. Hyppunouto oli muuten kunnossa, mutta kapulanotto oli hidas ja sama kaava toistui a-estenoudossakin. Kaapo keksi, että kapulaa ei voi ihan heti ottaa suuhun, koska paikallaolossa oleva bortsu tuijotti vaanien ja piippaili&haukahteli. Viimeisin noudon luovutuksen Kaapo teki suoraan sivulle, mutta meillä kävi onni sillä tuomari kirjoitti kynä sauhuten arvostelua ja niinpä vaan annoin käskyt "irti", "viereen" ja tämä pikkuinen virhe jäi huomaamaamatta. Eteenlähetys oli erinomainen. Pisteitä tänään tottiksesta 80. Hyvää oli se, että Kaapo pystyi nyt hyppäämään täysipainoisesti eli venähdys/revähdys on toivottavasti nyt taakse jäänyttä aikaa.

Maasto-osuus alkoi jäljellä ja se on näköjään toinen murheenkryynimme. Jana oli s-u-r-k-e-a. Ja toisintona edellisestä etsintäkokeesta, vain kaksi keppiä löytyi. Ensimmäinen oli koiran moka, kaksi seuraava nousi hienosti ilmaisten ja neljännelle ei koskaan saavuttu. Eli harhauduimme sienestäjien jäljille. Tämän tajusin, kun olimme kulkeneet noin 5 halkaistun sienen vierestä. Jep. Pisteitä jäljeltä 45. Tuulta oli vielä jäljen aikana melkoisesti.

Pudotettu esine sujui mallikkaasti. Yhden pisteen menetimme kun Kaapo hieman haisteli ja jätätti muutamalla viimeisellä metrillä ennen noutoon lähettämisen paikkaa. Yleisöäkin oli iso joukko katsomassa, mutta niistä ei ollut häiriöksi. Pisteitä siis 19.

Esineruutu sujui ehkä minuutissa. Kaksi pistoa ja kaksi esinettä ja saldona täydet pisteet.

Pikkuesine oli vähän haastavampi ja kaksi koiraa sen selvitti tänään. Kaapolla meni reilut pari minuuttia löytämiseen ja se vaati kaksi lähetystä. Ilmaisu oli kunnossa. Saimme ruudusta 17 pistettä.

Kolmas murheenkryynimme haku (tai viime viikon ilmaisuongelmat) oli tänään varsin yllätyksellinen. Kaapopa ei irronnut ekalla lähetyksellä kuin 10m ja otti rullan suuhun. Toinen lähetysyritys tuotti vähän pidemmän irtoamisen, mutta koira ei uponnut 50m saakka. Kokeilin toiselle puolelle ja otin varmuuden vuoksi muutaman metrin eteenpäin keskilinjalla, jotten lähetä samasta paikkaa koko ajan. Sama homma toiselle puolelle. Kyllä kävi luovuttaminen jo mielessä... Neljäs lähetys oli jo vähän parempi, ja Kaapo haahuili vähän siinä 20m päässä - tietenkin rulla suussa. Onneksi oli ohjaajalla hoksottimet pystyssä, kun koira lähti yhtäkkiä irtaantumaan (se saamarin rulla suussa) ja sieltähän Kaapo tulikin ilmaisuun  tutulla ilmeellä. Näin löytyi eka maalimies. Sitten vaan uutta matoa koukkuun ja lähetys toiselle puolelle. Kaapo oli kuin eri koira ja itsekin osasin taktikoida ja etenin keskilinjalla eteenpäin ajan säästämiseksi. Lähetys, kiva laatikkopisto ja paluumatkalla Kaapo pongasi toisen maalimiehen ja sitten vaan näytölle. Lopulta aikaa taisi kulua viitisen minuuttia vaikka alku olikin melkoista sähellystä. Kaikista muista osa-alueista täyden pisteet, mutta tietty työskentelypisteitä meni ylimääräisistä rullan kanssa kuljeskeluista ja alun uppoamattomuudesta. Pisteitä 65.

Näin vaan kävi, että saimme pisteitä 245 eli vahvan kakkostuloksen verran. Kuuden koiran kokeessa vain kaksi teki tuloksen, meidän pisteemme olivat päivän toiseksi parhaat.

Huh huh. On tuo etsintäkoe vaan melkoinen laji. Jotenkin Kaapo-murunen ne kuitenkin aina selvittää :) Takana on nyt 9 kokeen tulosputki, tästä toinen huh huh :)

Kisajärjestelyt olivat erinomaiset ja sääkin oli oikein mukava, alkuviikostahan lauantaille luvattiin syysmyrksyä.

Kiitokset taas Kirsille ja Pia V:lle viimeistelyavuista. Kai te lähdette ensi viikolla janatreeneihin? Ja kiitokset myös hakukavereilleni, lienee koulutustunnuskahvien paikka!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Viikko Lapin lumoissa, päivä 6

Eilisen pitkän patikan jälkeen päätimme pitää lepopäivän patikoinnista ja katsella maisemaa uudesta näkökulmasta. Niinpä lähdimme hetken mielijohteesta Inarijärven risteilylle. Risteilyä oli meille jo aiemmin markkinoitu, joten emme tulleet tarkistaneeksi yksityiskohtia etukäteen...

...niinpä löysimme itsemme noin 50 eläkeläisen joukosta katamaraanista, jonka kohteena oli Ukonsaari eli eräänlainen kiviröykkiö keskellä suurta järveä. Paluumatka myötäili vanhaa postireittiä, joka ohitti mm hautuumaasaaren. Tässä kohtaa matkaa olimme kuulleet jo yhden elämäntarinan noin 70 vuoden ajalta, sekä pohdinnan, onko ainoa matkalla näkemämme rakennus eräässä saaressa Vesku Loirin kesämökki. Yhdensuuntainen matka kesti 50 minuuttia, joten palattuamme maihin, olimme täysin valmiita virkistäytymään matkamuistomyymälässä ostoksilla. Tässä kohtaa päätimme, että loppupäivän ohjelma sisältää koirien treeniä ja asuntovaunutason a'la carte ruokaa.

Mustat pääsivät treenaamaan esineruutua, tarkkuusetsintää ja pudotetun esineen noutoa leiripaikkamme lähelle kangasmaastoon. Treenimaastot seudulla osoittautuivat moiseen varsin kelvollisiksi. Koirille treeni toi mukavaa vaihtelua ja molemmat olivat aivan loistavia. Freya-veteraani, joka on ollut eläkkeellä tositoimista jo pidempään, tekaisi voittajaluokan tason esineruudun kuin vanha tekijä. Myös tarkkuusruutu sujui pienen pohtimisen jälkeen hienosti. Kaapo-Kaapeli teki innokkaasti ja hyvässä vireessä treeniä, jota kelpasi kyllä katsella.

Tämän päivän "matkaeksotiikan" virittäminä teimme jo suunnitelmia tuleviin Lapin koitoksiin hyvän ruuan merkeissä. Huomenna on aika purkaa loistava leirimme ja aloittaa matka kohti arkea. Huomisen ohjelma riippuu säästä ja fiiliksestä, mutta tämän illan päätämme konjakkimaustetun leipäjuuston ja kuksasta nautitun konjakin kera.

Päivän pakolliset turistivalokuvat:

The Ukonsaari


Ja the Ukonsaari vähän kauempaa


Hautuumaasaari

The Inarijärven näkymä

Jokitörmän taidetta







Viikko Lapin lumoissa, päivä 5

Sateisen yön jälkeen aamu valkeni puolipilvisenä. Aamupäivästä suuntasimme kohti Muotkan Ruoktua, jossa tutkailimme kahvikupposen äärellä karttaa ja saimme kuvauksen päivän retkikohteesta Muotkan Jeageloaiville. Luvassa siis jälleen 18 km patikka, sään kirkastuttua aurinkoiseksi.

Ensimmäinen etappi vei vaihtelevan maaston ja kauniin ruskan läpi kohti Jeageloaivia, jonka laelle nousu oli kohtuullisen loiva ja helpohko. Upeita maisemia ja kauniita ruskan värejä sekä kallioista karua kauneutta riitti ihailtavaksi niin nousun kuin laskeutumisen ajaksi.

Ensimmäisen etapin n.6 km jälkeen saavuimme kodalle. Auringon lämmittäessä pidimme ruoka- ja lepotauon.
Loppureitti vei läpi lehtimetsäalueen ja seuraili soiden laitamia. Viimeiset kilometrit reitti kulki Peltojoen vartta.
Saavuttuamme takaisin Muotkan Ruoktulle, alkoi pieni sadekuuro auringonpaisteen lomaan. Niinpä saimme ruskan väriloiston yllä ihailla sateenkaarta.

Päivän vaelluksen jälkeen olemme vaeltaneet tällä reissulla lähes 50 km. Takaisin leiriin saapui neljä väsynyttä, mutta tyytyväistä kulkijaa kokkaamaan poronkäristystä. Ruuan jälkeen päästiin talon tarjoamaan saunaan kauniin Kaamasjoen rannalle.

Illalla nautiskeltiin vielä punaviiniä tähtitaivasta ihaillen. Illan kruunasikin taivaalla kaareilevat revontulet, jotka vielä tähän aikaan vuodesta olivat hieman haaleat, mutta yhtäkaikki, Lapin tunnelma täydentyi niiden myötä.



























sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Viikko Lapin lumoissa, päivä 4

Tänään päätimme autoilla eilisen tunturikiipeilyn vastapainoksi. Siispä päiväreput mukaan, koirat autoon ja suunta kohti Utsjokea ja Nuorgamia. Ajaminen menikin sitten porojen väistelyksi (ja Sari oli alkumatkasta huolissaan, kun ei heti nähnyt poroja...). Mitä pohjoisemmaksi pääsimme, sen komeammaksi muuttui ruska. Utsjokeen tutustuttiin auton ikkunoista katsellen ja lopullisessa määränpäässä Nuorgamissa nautittiin autolounas Lapinrieskojen muodossa.

Sitten suuntasimmekin Skaidijärven kierrokselle, pituudeltaan noin 6km. Ilma sen kun parani ja paikka oli aivan upea. Niin karu ja kaunis. Kierrosksen välietappi pidettiin pienen tunturijärven rannalla, jossa nautiskeltiin eväitä - kuinkas muuten.

Skaidijärven jälkeen lähdimme ajamaan extempore Utsjoelta Karigasniemelle Tenojoen vartta seuraillen. Jälleen kerran, maisemat olivat kerrassaan upeat. Ajamisesta ei meinannut tulla mitään, sillä lähes jokaisella P-levikkeellä piti pysähtyä kuvaamaan ja ihastelemaan niin väriloistoa kuin jyhkeitä maisemiakin.

Karigasniemellä oli jälleen ruokatauon paikka. Harvemmin sitä pikaruokapaikassa ruoka on -40%. Aika pieniä ovat nuo pohjoisen kylät, vain muutama hassu talo ja osassa ei ollut edes alkeellista kauppaa. Päivän tavoite saada lohiruokaa jäi saavuttamatta, kun ravintoloita ei kertakaikkisesti ollut avoinna.

Ailigastunturi sai meidät kääntämään auton ja matkaamaan hieman taaksepäin ja käytiin tunturin juurella hieman jaloittelemassa (ja kuvaamassa). Viimeinen pitstop olikin sitten Muotkan Ruoktu ja siellä ystävällinen majatalon pitäjä kertoi meille Muotkan reiteistä. Näin saatiin seuraavan päivän suunnitelmat pulkkaan. Mieli olisi kyllä halunnut Kevon erämaahan, mutta pitänee jättää se toiseen kertaan.

Jälleen kerran leirintäalueellamme oli loistavaa palvelua. Huomisen patikoinnin päätteeksi talo tarjoaa meille saunan ja vaellusvinkkejäkin on tullut yllin kyllin. 

Alla päivän kuvia sekalaisessa järjestyksessä. Mutta kyllä oli upeaa, ei voi muuta sanoa.

Poroja

Suomaisemaakin on nähty aika runsaasti

Tenojoki

Maisemia Tenojoen varrelta

Kuva kertoo kaiken



Skaidijärven maisemia

















 
Niin upea paikka

Ruskaa

Itse Skaidijärvi

















Reitti taukopaikalle


Tenojoki

Maisemia Tenon varrelta



Ailigastunturi Karigasniemellä


Kevon reitin lähtöpuro

















Matkalla Utsjoelle

Jostain akselilta Kaamanen - Utsjoki

Teno

Tää mesta on aika kaukana

Skaidijärven reitin alku

Murunen

Skaidijärven maisemia





Niin kaunis Freya


Lisää kuvateksti

Vauhtia riittää


Skaidijärven rannalla









Skaidijärven maisemaa























 
Lisää kuvateksti




















Teos "Kivinen vene"