maanantai 21. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!







Kaapo näyttelyissä joulukuussa:
Voittaja: H
PM Voittaja: H

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Ramseksen jälkeläisryhmä Tervakoskella

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Ramseksen jälkeläisryhmä sijoittui Tervakoskella hovawarttien rotuerkkarissa kolmanneksi. Tässä vielä kuva komeasta ryhmästä

Kuvassa vasemmalta: Petra ja Milla (Nugadogin Isin Tyttö), Pirjo ja Tinka (Lumen Goya), Annika ja Luca (Lumen Gewitter), Marianne ja Kaapo (Lumen Gapo) sekä Titta ja ylpeä iskä Ramses (Sateenkaaren Åskknall).

Muutama päivä menestyksen jälkeen Kaapo kertoi asiasta oman mielipiteensä tai aika on käynyt hyvin hyvin pitkäksi... (kännykällä ikuistettu Kodak-moment). Tutkittuani kuvaa tarkemmin, voisin olettaa, että nouto ei tule tuottamaan meille ongelmia mikäli kapulat jatkossakin siirtyvät yhtä tehokkaasti

tiistai 13. lokakuuta 2009

Kaapo 2 vuotta!

Kaapo kertoo itsestään seuraavaa yksivuotissynttäreidensä malliin:



Minä olen Kaapo – isolla Koolla

Vuosi 1: Minä olen musta hovawart. Olen täynnä kaikkia niitä hienoja asioita, joita omistaja toivoi. Olen kai aika villi, mutta olenhan vasta nuori. Kyllä mä lupaan sitten joskus alkaa kuuntelemaan. Lempinimeni on Kaapeli ja se nimi on lunastettu ansaitulla työllä ja intohimolla erilaisiin johtoihin. On mulle myös sanottu, että olen joskus aika rasittava. Minulla on luonnostaan vähän ilkikurinen katse. Se taitaa kuvastaa luonnettani.

Vuosi 2: Niihän siinä sitten kävi, minusta tuli iso – isolla Koolla. Korkeutta lienee 69-70cm. Olen myös jatkanut harrastustani sähköjohtojen ja –laitteiden parissa. Listalle mahtuu nyt keittiön yleiskone, lisää kaikenlaisia sähköjohtoja, yksi jalkalamppu…


Minä olen kulinaristi
Vuosi 1: Ah, ruokaa. Ja mulle maistuu kaikki mitä kuppiin laitetaan ja etenkin mitä lattialle tippuu. Ja iskän kupille ryntääminen sekä oikea-aikainen jarrutus, jotta pysähdyn juuri kupille, on varsinainen taitolaji. Tässä olen kiistatta maailman paras.

Vuosi 2: Olen edelleenkin kohtuullisen ahneena kaiken ruuan perään ja syödessäni en todellakaan ehdi nostaa päätäni kupista. Ja kukaan ei taatusti pääse syömään minun kupistani.


Minä olen söpö
vuosi 1: Tätä ominaisuutta käytän hyväksi, kun omistaja tulee töistä kotiin huonolla tuulella. Ja värivirheelliseksikin vielä luulivat, kaikkea kanssa! Näytelmissäkin sain oikein pokaalin. Arvelen, että narun toinen pää ei meillä ymmärrä näistä söpöysasioista mitään. No, asiaan saattoi vaikuttaa, kun tuunasin häntäni kesällä oikein kunnolla. No, mä tuunasin sitä myös viime viikolla ettei se pääsis tuuheutumaan liikaa.

Vuosi 2: Söpöyttäni on nyt arvioitu muutamissa näyttelyissä kahden sertin edestä. Toinen niistä tuli Tervakosken rotuerkkarissa. Se oli hienoa se! Ja iskäkin on komea, sillä sijoituimme jälkeläisryhmässä kolmanneksi. Voiton vei isoisäni veljen ryhmä. Kyllä meidän kelpaa. Ensin en oikein tykännyt koko näyttelyistä ja kerran intouduinkin vähän osoittamaan kantani myös tuomarille. Se taisi olla niitä murrosikäisen pojankoltiaisen aikoja…


Minä tykkään iskästä
vuosi 1: Iskä on komea ja iso. Kuulemani mukaan myös liian ylpeä hännästään. Sillä on serti ja joskus se etsii oikeita kadonneita. Iskä toimii aika hyvänä esimerkkinä mulle. Äitistäkin tykkään, vaikka tavatessaan se yleensä ojentaa mut takaisin kuosiin.

Vuosi 2: Me ollaan vieläkin iskän kanssa tosi hyvissä väleissä. Mutta säikähdin kyllä kunnolla, kun iskä joutui isoon leikkaukseen ja teholle viime talvena. Onneksi pääsin Sarin luokse hoitoon niin iskä sai toipua rauhassa


Minä haluan olla aktiivinen
Vuosi 1: En voi sille mitään, että minua kiinnostaa yksinkertaisesti kaikki. Pallot, kuksat, kännykkälaturit, kengät ja suunnilleen kaikki mikä liikkuu voikukansiemenistä autonrenkaisiin. Jotain on vihjailtu että äippäkin oli tällainen nuorena ja ainakin se tykkäsi sisustaa. Nyt minua kiinnostaa myös opiskella ja olenkin aika nopea oppimaan. Omistaja ei aina edes tajua, että osaan niin paljon asioita. Onneksi pääsen usein jäljestämään ja etsimään ihmisiä metsästä, niin kotona sitten nukuttaa ja on rauhallista. Tottelevaisuuttakin harjoittelen. Omistaja aikoo viedä mut kokeisiin sitten kun olen oikeasti iso. Olen jo ollut katsomassa kun iskä on ollut kokeissa, mäkin tykkäisin osallistua. Ja PK-SM:t vasta olikin hieno juttu, sain sieltä Ison Patukan, jolla on kiva leikkiä.

Vuosi 2: Olen päässyt hyödyntämään aktiivisuuttani oikein kunnolla, koska muuten taidan olla aika rasittava (en voi ymmärtää tätä). Nykyisin osaan jo vaikka mitä: jäljestin 1000 askeleen peltojäljen ja osaan etsiä ukkoja metsästä ILMAN, että minun täytyy enää juosta hullun lailla metsässä. Sanovat, että olen oppinut käyttämään nenääni ja että se toimii (no pakkohan sen on toimia kun se on niin isokin).

Living security system
vuosi 1: Pidän huolta, että omistajakin voi olla onnellinen. _KUKAAN_ ei tule meidän autoon tai kotiin luvatta. Me huolehditaan tästä iskän kanssa yhdessä. Myöskään mökille ei pääse kukaan ettenkö huomaisi. Olen aina kaikkialla ja kaiken aikaa, myös pahassa.

Vuosi 2: Olen hieman laajentanut tätä vahtimistoimintaa koska muut perheenjäsenet ovat tämän suhteen kädettömiä minun mielestä. Nykyisin toimialueeseen kuuluu myös auto ja Annika-handlerin kesämökki ja monia muita mukavia paikkoja. Näyttää siltä, että tämä homma on hoidettava ihan itse kun muilla ei ole intohimoja vahtimiseen. Kyllähän tämä minulle sopii, vaikka emäntä onkin asiasta eri mieltä.


Olen suoraviivainen
vuosi 1: En kovinkaan paljon mieti syntyjä syviä. Kun liikutaan, niin mennään lujaa ja kun pitää hypätä, niin sitten hypätään kunnolla. Kun syödään, niin tehdään sekin tehokkaasti ja vesikupista pitää aina ottaa vettä suun täydeltä. Miksi tyytyä vähempään? Tämä on aika hyvä elämän filosofia. Luulen, että sillä pärjää elämässä. Never gonna slow down.

Vuosi 2: Sanovat, että olen saanut järkeä päähäni. Omasta mielestäni olen ollut viisas koko ajan

Minä olen ihanin hovartti
vuosi 1: En syntynyt turhaan sydämen muotoinen merkki rinnassani. Tykkään ihmisistä niin vietävän paljon, tykkään, tykkään. Minusta ei olisi tullut näin ihanaa, jos en olisi saanut viettää ensimmäisiä viikkojani maailman parhaan äidin ja kasvattajan luona. Sieltä sain viitoituksen tielleni. Omistajakin taisi aavistaa tämän, kun mut viime hetkellä päätti sittenkin ottaa ja sanoi minulle eilen, ettei ole kertaakaan katunut.

Vuosi 2: Luulen, että olen edelleen ihanin hovartti ja koitan lunastaa tätä lupausta joka päivä. Välillä se menee vähän pieleen, mutta onneksi olen hyvä lepyttelemään. Ja kukapa voisikaan tälläista kaveria vastustaa!

maanantai 12. lokakuuta 2009

Peltojälkipäivä

Rotuyhdistys järjesti näyttelytalkoolaisille kiitokseksi peltojälkipäivän. Kouluttajan toimi Pirjo Tuominen.



Päivän ehdottomasti nuorin osallistuja näyttää mallia





Maarit ja Arttu



Söpöläinen


Tuula ja Molla (Gipstern Goya)



Erja ja Fahra



Eppu ja Sisu



Kaapo-Kaapeli Suhteellisen Innoissaan...


Hovawarttien PK-mestikset Espoossa

Hovawarttien PK-mestaruudet kisattiin tänä vuonna Espoossa


Henna ja Gipistern Ferro





Pasi Ursin ja Damirazin Yön Valtiatar "Riia"





Hyppynouto



Helena Prepula ja Elligårdens Black Rudi



Hyppynouto



Eteenlähetys



Rudi paikallamakuussa



Annika ja Gipstern Fendor

Onnea kaikille menestyneille!


Jörö ja Kaapo vauhdissa

Elämä on ihanaa....


Kaapo ja Jörö painimassa, mikä yllätys...


Ja painiin ei aina tarvitse kaveria. Vai olisiko tässä mukana mielikuvituskaveri Immi?



Me melkein ainakin tykätään poseerata vierekkäin



Jörö



Hertta Seurasaaressa

Hertan retki Seurasaareen


Lampaiden ruokkiminen sujuu jo mallikkaasti. Vielä mallikkaampaa oli lampaiden äänen matkiminen ja se sai ympärillä olijat kummasti hymyilemään...



Nam nam. Kulinaristi-Hertta nautiskeli hyvällä ruokahalulla kalapöydän antimia



Oravien kanssa tehtiin tuttavuutta useampaankin otteeseen

Lomatouhuiluja

Lomasta onkin jo aivan liian pitkä aika...


Itse loimutettu lohi ala H. Suokas on parhautta


Laiturivahti Ramses



Mökkimaisemia ja ei meinannut Kaapo malttaa odottaa rannalla vaan lähti tietenkin uimaan veneen perään



Rantavahdit


Hayaklause Grekor, tuntee nimen Reksu


Siukku ja Reksu treenaamassa



Mökkimaisemia



Jörö



Jörö ja keppi



Minne lienee noin kova kiire?


Ramses poseeraamassa


sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Palveluskoirien SM-kisat Kemissä

Muutama kuva Palveluskoirien SM-kisoista Kemissä elokuun lopussa.


Ulla Komppa ja Sisu, lajina etsintäkoe






Suojelun tottelevaisuusosiosta



Suojelun voittajakoira hyppynoudossa



Majapaikkamme



Tinka ja Coxi



Suojelun jälkiosuus: Kutinan Kuusysi



Suojelun jälkiosuus: Linda Kokkonen







Jaani Vatanen-Laine



Tulevaa polvea tutustumassa kisatunnelmaan