tiistai 11. marraskuuta 2008

Ramses the Survivor

25.10 illalla Ramses alkoi oksennella. Tätä jatkui yön ja vielä lauantaina aamupäivälläkin. Oksennuksen seassa oli luunpalasia, sillä Ramsu oli saanut edellisenä päivänä porsaan kylkiluita iltaruokana.

Lauantai oli siivouspäivä ja koira viihtyi hyvin parvekkeella. En osannut kiinnittää huomiota sen apaattisuuteen, ajattelin koiran vain välttelevän imuria. Päivällä kävi vieraita ja vasta jälkeenpäin tajusin, että koirahan ei mennyt edes tervehtimään tuttuja. Illalla viiden aikaan kiinitin huomiota, kun Ramses läähätti pää roikkuen ja seisoi pitkiä aikoja paikoillaan. Silloin huomasin, että jotain on oikeasti vialla. Arvelin vatsalaukun kiertymää ja ei muuta kuin soittelemaan eläinlääkäriin. Sain eläinlääkäriltä Viikin yliopistollisen eläinsairaalan numeron ja hetken päästä oltiinkin jo matkalla hätäpäivystykseen.

Ramses otettiin suht nopeasti sisään, sen vatsaontelo kuvattiin ja lisäksi otettiin verikokeet. Epäilynä oli suolitukos. Röntgenissä (oli muuten oma opraationsa saada 40 kg koira selälleen kuvien ajaksi, varsinkin kun juuri murtunut sormeni oli vielä puolikuntoinen) löytyi pallomainen muodostuma ja takavatsassa oli myös jotain epämääräisempää. Vatsa ultrattiin ja epäilyksi jäi haimakysta, joka tulisi ultrata tarkemmalla ultraäänilaitteella. Verikokeissa tulehdusarvotkaan ei olleet koholla kuin aavistuksen, joten Ramses nesteytettiin, sai pahoinvointilääkettä ja lähdimme kotiin.

Sunnuntain aikana Ramses ei juurikaan piristynyt. Lisäksi se ei syönyt, eikä myöskään juonut. Iltapäivällä lähdin koiran kanssa uudelleen Viikkiin. Ramses otettiin teho-osastolle sisään ja minä lähdin siipi maassa kotiin. Edelleenkään ei tiedetty, mikä koiraa vaivaa.

Maanantai-aamuna Ramses kuvattiin uudelleen, siitä otettiin verikokeet ja se ultrattiin. Lopulta syy löytyi, vatsassa ja haimassa oli kaksi paisetta. Lisäksi vatsaontelossa oli vapaata nestettä ja kaasua. Sain soiton eläinlääkäriltä töihin, että koira on leikattava välittömästi. Leikkaussalikin oli jo valmiina. Annoin luvan ja leikkauksessa Ramsullle tehtiin vatsaontelon avausleikkaus. Siltä poistettiin puhjennut paise suoliliepeen alueelta ja haimasta 1/10, sillä haiman kärjessä oli toinen paise. Muutoin vatsaontelo ja elimet olivat normaaleja, mutta osa paksusluolesta oli myös voimakkaan punainen. Lääkärin suostumuksella menin illalla katsomaan toipilasta ja Ramses oli suht hyvä kuntoinen.

Tiistaihin mennessä Ramses ei ollut edelleenkään suostunut syömään mitään. Edellinen ruokailukerta oli perjantai, jolloin kaikki tämä alkoi. Sovimme lääkärin kanssa, että menen katsomaan Ramsesta ja koitan saada sen syömään. Tällä kertaa näky olikin todella surkea. Koira sai suonensisäistä kipulääkettä ja hyvä kun se edes tunnisti minut. Muutenkin Ramses lähinnä makasi ja piti matalaa kivuliasta örinää joka kerta liikahtaessaan. Surkeaa näkyä korosti vielä se, että Ramseksen karvoja oli toimenpiteiden vuoksi ajeltu vähän joka suunnalta. Myös kipulääkitys oli niin voimakas, että koira oli ihan omissa maailmoissaan. Teho-osaston hoitajat eivät suostuneet antamaan ennustetta suuntaan tai toiseen. Päätin, että katson tilannetta seuraavaan päivään ja jos koira on yhtä surkeassa jamassa, teen sitten suurempia päätöksiä.

Koitti torstai ja taas ajoimme Viikkiin teholle, jossa kontrollitutkimuksia suoritettiin päivittäin. Pelkäsin pahinta. Helpotuksen huokaus pääsi kun astelimme teholle sisään ja Ramses istui häkissään ja alkoi vinkumaan kun tunnisti vierailijat. Käytimme Ramsesta ulkonakin. Olin enemmän kuin helpottunut.

Perjantaina hain koiran jo kotihoitoon. Sen verran hyvää oli toipuminen. Samana päivänä tuli myös alustavat patologin tutkimukset ja paiseista ei löytynyt mitään pahalaatuista. Haiman pinnalla todettiin tulehdusta, mutta itse haimakudoksess aei ollut tulehdukseen viittaavaa, myöskään kasvaimeen viittaavaa ei löytynyt. Todennäköisin syy on, että luu on puhkaissut suolen seinämää ja tätä kautta on päässyt bakteereita vatsaonteloon sekä haiman pinnalle ja ne ovat kehittyneet paiseeksi. Lista toimenpiteistä ja lääkkeistä neljän päivän ajalta on yli kaksi A4:sta pitkä, joten ihan rutiinitoimepiteistä ei taida olla kyse.

Viikonloppu sujui hyvin rauhakseen. Ramsesta syötettiin ja juotettiin sekä käytettiin ulkona parin tunnin välein. Koira alkoi pikkuhiljaa piristymään.

Maanantaina Ramses vietiin Viikkiin kontrolliin. Tulehdusarvot oli laskeneet, mutta maksa-arvot olivat vielä korkealla. Saatiin jälleen uusi lääke. Ramses sai lääkityksenä kahta antibioottia, vatsalääkettä sekä vielä uutta maksansuojalääkettä. Leikkaushaava oli lähtenyt paranemaan hyvin. Sain koiran kotiin ja viikko kotihoidossa alkoi tosissaan toimia.

Seuraavana maanantaina oli jälleen kontrolli, nyt myös maksa-arvot olivat puolittuneet. Lisäksi Ramsekselta poistettiin tikit. Hoito-ohjeet kotiin viemisiksi (lähes tervehtyneen koiran lisäksi) olivat, että kuukauden aikana pitää palata pikkuhiljaa normaaliin elämään. Kuukauden päästä on myös viimeinen kontrolli maksa-arvoista ja patologin lopullinen lausunto. Vihdoin voidaan huokaista helpotuksesta. Ja varmaa on, etteivät koirani syö enää kokonaisia luita.

On Ramses vaan sitkeä sissi!

Kaapeli sen sijaan laajensi maailmankuvaansa Sarin luona, käy kurkkaamassa.

Kiitos Sarille, kun otit riiviö-Kaapelin hoitoon Ramsun ”sairasloman” ajaksi ja kiitokset teille muillekin, jotka kannustitte epätoivon hetkinä.

Ramsulle voit jättää terveiset vieraskirjaan.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Seuraamista

Kaapeli sai synttärilahjaksi Siukulta hoffimestiksissä otetun seuraamiskuvan. Ihan mallikasta menoa.


Kaapon kanssa on harrastettu suht aktiivisesti jälkeä ja hakua on aloiteltu aktiivisemmin nyt syksyllä. Pääsimme hyvään hakuryhmään Tuusulan Kennelkerhoon ja tuntuu, että vihdoin olemme päässeet haussakin eteenpäin. Tottista on myös hiljalleen harjoiteltu. Kaapeli on kuitenkin saanut viettää mukavaa pennun elämää ja varmaan siksi onkin aika hulvaton tapaus.


Aika näyttää, keskitymmekö päälajina jälkeen vai hakuun. Toistaiseksi molemmat harrastukset on olleet Kaapolle yhtä mieleisiä ja molempiin tuntuisi riittävän ominaisuuksia. Mutta hiljaa hyvä tulee ja toivotaan, että Kaapon kanssa päästäisiin hoffimestiksiin muutenkin kuin poseeraamaan :)

Käy jättämässä terveisesi vieraskirjaan!



Kuva: Siukku

maanantai 13. lokakuuta 2008

Lumen Gapo aka Kaapo 1vee

Onnea yksivuotiaalle Kaapelille ja kaikille sisaruksille :)


Kaapo kertoo itsestään seuraavaa:

1 Minä olen Kaapo – isolla Koolla
Minä olen musta hovawart. Olen täynnä kaikkia niitä hienoja asioita, joita omistaja toivoi. Olen kai aika villi, mutta olenhan vasta nuori. Kyllä mä lupaan sitten joskus alkaa kuuntelemaan. Lempinimeni on Kaapeli ja se nimi on lunastettu ansaitulla työllä ja intohimolla erilaisiin johtoihin. On mulle myös sanottu, että olen joskus aika rasittava. Minulla on luonnostaan vähän ilkikurinen katse. Se taitaa kuvastaa luonnettani.

2 Minä olen kulinaristi
Ah, ruokaa. Ja mulle maistuu kaikki mitä kuppiin laitetaan ja etenkin mitä lattialle tippuu. Ja iskän kupille ryntääminen sekä oikea-aikainen jarrutus, jotta pysähdyn juuri kupille, on varsinainen taitolaji. Tässä olen kiistatta maailman paras.

3 Minä olen söpö
Tätä ominaisuutta käytän hyväksi, kun omistaja tulee töistä kotiin huonolla tuulella. Ja värivirheelliseksikin vielä luulivat, kaikkea kanssa! Näytelmissäkin sain oikein pokaalin. Arvelen, että narun toinen pää ei meillä ymmärrä näistä söpöysasioista mitään. No, asiaan saattoi vaikuttaa, kun tuunasin häntäni kesällä oikein kunnolla. No, mä tuunasin sitä myös viime viikolla ettei se pääsis tuuheutumaan liikaa.

4 Minä tykkään iskästä
Iskä on komea ja iso. Kuulemani mukaan myös liian ylpeä hännästään. Sillä on serti ja joskus se etsii oikeita kadonneita. Iskä toimii aika hyvänä esimerkkinä mulle. Äitistäkin tykkään, vaikka tavatessaan se yleensä ojentaa mut takaisin kuosiin.

5 Minä haluan olla aktiivinen
En voi sille mitään, että minua kiinnostaa yksinkertaisesti kaikki. Pallot, kuksat, kännykkälaturit, kengät ja suunnilleen kaikki mikä liikkuu voikukansiemenistä autonrenkaisiin. Jotain on vihjailtu että äippäkin oli tällainen nuorena ja ainakin se tykkäsi sisustaa. Nyt minua kiinnostaa myös opiskella ja olenkin aika nopea oppimaan. Omistaja ei aina edes tajua, että osaan niin paljon asioita. Onneksi pääsen usein jäljestämään ja etsimään ihmisiä metsästä, niin kotona sitten nukuttaa ja on rauhallista. Tottelevaisuuttakin harjoittelen. Omistaja aikoo viedä mut kokeisiin sitten kun olen oikeasti iso. Olen jo ollut katsomassa kun iskä on ollut kokeissa, mäkin tykkäisin osallistua. Ja PK-SM:t vasta olikin hieno juttu, sain sieltä Ison Patukan, jolla on kiva leikkiä.

6 Living security system
Pidän huolta, että omistajakin voi olla onnellinen. _KUKAAN_ ei tule meidän autoon tai kotiin luvatta. Me huolehditaan tästä iskän kanssa yhdessä. Myöskään mökille ei pääse kukaan ettenkö huomaisi. Olen aina kaikkialla ja kaiken aikaa, myös pahassa.

7 Olen suoraviivainen
En kovinkaan paljon mieti syntyjä syviä. Kun liikutaan, niin mennään lujaa ja kun pitää hypätä, niin sitten hypätään kunnolla. Kun syödään, niin tehdään sekin tehokkaasti ja vesikupista pitää aina ottaa vettä suun täydeltä. Miksi tyytyä vähempään? Tämä on aika hyvä elämän filosofia. Luulen, että sillä pärjää elämässä. Never gonna slow down.

8 Minä olen ihanin hovartti
En syntynyt turhaan sydämen muotoinen merkki rinnassani. Tykkään ihmisistä niin vietävän paljon, tykkään, tykkään. Minusta ei olisi tullut näin ihanaa, jos en olisi saanut viettää ensimmäisiä viikkojani maailman parhaan äidin ja kasvattajan luona. Sieltä sain viitoituksen tielleni. Omistajakin taisi aavistaa tämän, kun mut viime hetkellä päätti sittenkin ottaa ja sanoi minulle eilen, ettei ole kertaakaan katunut.

Käy jättämässä terveisesi vieraskirjaan!

Ja nyt lähden uusiin kujeisiin...

Mustat viikonlopun vietossa

Tämän mustan lauman omistajat päättivät lähteä viikonlopuksi mökille rentoutumaan ja ehkä tekemään pari jälkeäkin. Pääpainopisteenä oli kuitenkin nollata menneitä ja kerätä voimia loppuvuoteen. Viikonloppu oli erittäin onnistunut, kuvat pääsääntöisesti eivät: aurinko paistoi (ei valitetaa siitä) ja koirat oli liian mustia ja nopeita. Laitetaan silti muutama näytille...



Kaapelilta pitäisi saada pallo pois



"Tehkääpä narupallolla sama perässä!"




Freya ja Ramses poseeraa



Puolessa otoksista oli vähintään yhden koiran häntä edessä. Kts. oikea alalaita...



Vauhti sata, järki nolla. Kameralla oli hiukan haasteellista seurata tätä menoa.



Tikkujalka-Kaaposta ei saatu parempaa seisomakuvaa



Vihdoinkin onnistunut kuva!



Rantahiekka pöllysi tässä vauhdissa. Myös mökin kuistille oli kertynyt yllättävä määrä hiekka, miksihän...?



"Täältä tullaan. Alta pois", tämä lienee Freya.



Kuva kertoo kaiken...



Yhden ryhmäposeerauksen jälkeen kuvaajan toiveet taas heräsivät...




... " Mee Sari sinne laiturille ja laita ne koirat taas riviin istumaan, niin mä otan kuvan täältä". Laituriposeerauksia ei julkaista, sillä niitä ei ikinä saatu. Onneksi sentään jäljet ajettiin ihan mallikelpoisesti.




Käy jättämässä terveiset vieraskirjaan!

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Hoffien PK-mestikset Kangasniemellä

Hovawarttien PK-mestaruudet ratkottiin tänä vuonna Kangasniemellä.
























Käy jättämässä terveiset vieraskirjaan!

Pohjoisessa

Muotkan vaellus vaihtui viikon reissuksi Posiolle ja Kuusamoon murtuneiden sormien, ontumisten ja rikkonaisten tassujen vuoksi. Silti hauskaa riitti, samoin upeita maisemia. Ohessa muutama otos.




"Kauanko tässä pitää oikein istua. Ei nimittäin juuri kiinnosta"



Pieni pesismatsi päiväreissun lomassa pitää mielen virkeänä. Dual-purpose -kasvattaja?




"Leeluuu, missä ooot?" Etsi kuvasta kadonnut käppänä.



Kaapo ja keppi, keppi ja Kaapo. Ei käynyt pikkupennun aika pitkäksi.



Joinain päivinä pidimme kuntoa yllä kiipeämällä portaita ja majoittumalla mökkiin, jonne luvattin p-paikalta olevan matkaa vain 50m. Ja lukematta jäi: ei liikuntaesteisille (niin, mullahan oli sormi lastassa). Päästäkseen mökille piti kulkea noin 86 porrasta... Kannattaa edelleen varoa pientä pränttiä!



Luultavimmin kuvassa on karhun jälki. Jostain syystä tämän jälkeen teki kummasti mieli tarkkailla luontoa hieman tarkemmin.



Ruokahetki Koroumassa. Päästäkseen tänne ylös piti jälleen kiivetä portaita, ehkä noi 659. Huh huh.



Maisemta olivat erittäin upeita.



Käy jättämässä terveiset vieraskirjaan!

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Kaapon aamutoimet

Eräänä lauantaina aamiaisen syönti jäi kesken, Kaapo sai hirmuisen hepulin ja eihän sitä voinut kuin huuli pyöreänä katsella. Onneksi sain otettua pätkän todistusaineistoa kertomaan, että elo meillä ei aina ole niin rauhallista ja seesteistä.




Käy jättämässä terveiset vieraskirjaan!

perjantai 1. elokuuta 2008

Tervakoski-viikonloppu

Tänäkin vuonna suunnattiin kohti Tervakoskea täyteen pakatussa autossa. Viikonloppu oli varsin helteinen ja hauska.

Ramseksen jälkeläisiä oli kehässä kaiken kaikkiaan neljä; Isintyttö, Iltatähti, Gewitter ja Gapo. Kaikki pärjäsivät upeasti saaden ERIn! Kyllä iskä voi olla nyt ylpeä. Ramses itse oli käyttöluokassa saaden myös ERIn, muttei sijoittunut.


Kaapo alias Kaapeli sai ensimmäisen pokaalinsa sijoittuen hienosti junioriluokan kakkoseksi

Kaapo ja handleri Annika odottelemassa kehään menoa

Parivaljakko suoriutui kehässä oikein mallikkaasti

Ramseksen jälkeläinen Nugadogin Iltatähti oli myös junioriluokassa ja sai ERIn

Hexu ja Pia

Kaapo ja Annika

Kaapo ja velipoika Luca

Lucan ja Margareetan tyylinäyte. Lucakin sai ERIn

Reko ja Siukku

Mustat hurjimukset esiintyivät hyvin edukseen

Luca poseeraa

"Sovitaan niin, että ensi vuonna tullaan taas uudestaan"

Annika, Kaapo ja pytty

Leirimme vääränrotuinen Rilla - mutta niin upea!