lauantai 23. marraskuuta 2013

Kaapolle FH2 ja kauden summausta

Pitkä ja vaiherikas kausi on nyt takana. Enää yksi koetoimitsijan pesti hakukokeessa ja sitten se tauko todellakin alkaa. No, ehkä koirille pitää parit jäljet vielä tehdä.

Maskun FH-koe:
Edellisen kokeen jälkeen ehdittiin treenata todella vähän, taisi tulla vain 5 jälkeä. Muutin treenisysteemiä (jatkuva ~85-tason jäljet kun ei enää motivoineet itseä) omien johtopäätösten pohjalta ja toiveikkaina kurvailtiin Maskuun.

Keli oli mukava +5 astetta ja tuulta oli jonkin verran. Alusta oli suht lyhyttä rehua/heinää ja oli lyhin meidän koealustoistamme. Tuomarina toimi Outi Hermiö.

Kaapo lähti paalulta todella hyvin, häntä liehuen. Se ilmaisi erinomaisesti pitkähkön suoran esineen. Eka kulma oli piikki, ja siinä koira teki pienen tarkistuksen. Toisen suoran esineen se ilmaisi myös hyvin ja ajoi lähes täydellistä jälkeä. Toinen suora oli myös pitkähkö ja sen loppupäässä oli ensimmäinen harha. Kaapo oli sen merkannut, itse en huomannut mitään. Piikissä oli jälleen pientä tarkistelua, mutta Kaapo pääsi pian rytmiin ja ylitti toisen harhan nostamalla päätään selkeästi. Tähän saakka kaikki taisi olla korkeaa erittäin hyvää ja erinomaista.

Kolmas suora oli piiitkä ja siinä oli kaksi esinettä. Tämä suora oli myös vastatuulisuora. Piikki ja harha sai varmaan hieman pakettia leviämään. Kaapo ajoi suoraa tarkasti ja syvällä nenällä, mutta välillä vilkuili hieman taakseen, suoran lopussa vauhti myös hieman hiipui ja liinatuntumaa oli vaikea pitää yllä. Tästä suorasta taidettiin saada hyvä. Kolmas kulma vaati taas pienet tarkistukset.

Neljäs suora meni poikkisarkaan ja siinä oli noin metrin levyinen "vana" erilaista alustaa, jälki meni viistosti vanan yli. Kaapo jäljesti hyvin ja vanan yli mentiin pienellä tarkistuksella. Neljäs kulma sujui jälleen pienellä tarkistuksella.

Sitten se alkoi, viidettä suoraa koira taas puksutti itsevarman oloisesti, reagoi nopeasti esineeseen mutta meinasi jatkaa samantien. Tässä kohtaa puolitahattomasti pidätin koiraa ja se meni takaisin maahan. Esine löytyi koiran vatsan alta ja esinettä etsiessä Kaapo nousi istumaan. Puuttelliseksihan se meni. Seuraavaksi vuorossa oli kaari ja sinne lähtöä Kaapo tarkisteli melkein koiranmitan päässä jäljestä. Pari pyörähdystä ja liina kiertyi takajalan ympäri. Kaapo ajoi kaarta hyvin vaikka sai "pakotetta" liinan vuoksi. Tämä ilmeisesti häiritsi sen verran, että se meni hieman esineen yli, kääntyi, merkkasi sen ja jatkoi matkaa. Itse laskin sen varaan että poistan kaaren esineellä liinan jalasta. Näin en päässyt tekemään ja seuraavaksi odotin, että lähdettäessä kaarelta suoralle saan liinan pois. Näinkään ei käynyt. Meni vähän omatkin laskut sekaisin ja luulin olevani jo viimeiselä suoralla - siinä se Kaapo sitten kinkkasi ja jäljesti tosi hyvin liinasta piittaamatta. Tultiin viimeiseen kulmaan ja olin jo lopullisesti laskuissa sekaisin. Päätin, että kun se kulman jälkeen on mennyt pari liinan mittaa, pyydän tuomarilta luvan korjata liina. Kävin sen sitten korjaamassa ja Kaapo lähti hirvittävällä draivilla ja hetken päästä teki vielä superhyvän ilmaisun. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Matkalla kuuntelemaan arvostelua totesin mielessäni, että esineisiin kaatui ykköstulos. Oman arvion mukaan saataisiin 86-87p ja 86 sieltä sitten napsahti. Olen erittäin tyytyväinen Kaapon suoritukseen vaikkei ykköstulokseen ylletykään. Kulmat olivat tämän kauden parhaat, samoin vire. Treenit jatkukoot ja ensi vuonna sitten tulta päin.

Kaapon kausi:
Jos vähän ynnäilee kautta, niin kyllähän se meni yli odotusten
- 3 FH2:sta pistein 86, 90, 86
- 3 EK3:sta, kaikki kakkostuloksilla
- FH-rotumestaruus
- EK-rotumestaruus
- EK-piirinmestaruuspronssi
- todennäköisesti osallistumisoikeus 2014 SM:iin EK:ssa (jos vaatimukset ovat samat kuin edellisinä vuosina)
- mahdollisesti paikka 2014 hovawarttien IPO FH MM:iin
- FI MVA

Siinä sitä on melkoinen lista yhdelle "kärpästenhaistelija"-hoffille.

Alkukausi meni loukkantumisien vuoksi penkin alle ja treenaus jäi todella vähäiseksi. Onneksi Pian kanssa päästiin tekemään hyvää EK-treeniä Pian SM-valmistautumisien ohessa, siinäpä varmaan syy EK:n onnistumisiin.

Ensi vuonna tulemme kilpailemaan todella vähän. Kaikki suunnitelmat ovat kokeiden suhteen vielä avoinna. Treenattavat asiat sen sijaan on piirtyneet jo tarkasti mieleen.



Fannin kausi:
Fannin kanssa treenattiin suojelua tasaisesti kaksi kertaa viikossa koko kausi. Päälle vielä jäljet, tottis ja piilonkiertojen harjoittelu. Aika paljon kertyi tunteja. Paljon myös opin uuden ja kokeeneen treeniporukan matkassa.

BH tehtiin, se meni yllättävän hyvin. Jos oikein oltaisiin treenattu, IPO-ura olisi saatu korkattua, mutta valitsin sitten kuitenkin hitaamman tien. Kaksi kisakoiraa vaatii veronsa ohjaajaltakin.

Fannin kanssa löydettiin hyvä yhteinen sävel ja sen kanssa on ilo tehdä ihan mitä vaan. Opin paljon koirasta; miten sitä kannattaa palkata ja miten siltä vaaditaan ja mihin se pystyy. Edelleen se on mielestäni juuri sellainen koira jota harrastuskaveriksi etsin.

Olen tyytyväinen Fanniin myös pellolla, ehkä olisin voinut viedä sitä pidemmällekin, mutta toisaalta tässä ei ole mihinkään kiire. Koetta ajatellen sillä on kuitenkin elementit kasassa.

Ensi vuonna sitten toivottavati ipoillaan!


Loppusanat:

Kausi oli pitkä, rankka ja opettavainen. Väsymyksellä ei välillä ollut rajaa. Niin vain sitkeästi treenasin. Loppukaudesta vasta luulen löytäneeni reseptin Kaapon jäljestyksen muutaman pisteen viilaukseen ja se palautti omaa motivaatiota FH-jälkeen. Kaapo jäi jonkin verran paitsioon treenaamisessa, mutta luultavasti sen kisamäärillä pieni treenien määrä on ollut vain hyväksi. Fannin piti olla kakkoskoira vielä kauden 2013, mutta koska treenit kulki hyvin, niin silloin pitää mennä eteenpäin. Kaapon loukkaantuminen vei myös oman teränsä ja vähän vääränlaista treeniäkin ehdittiin tehdä.

Toisaalta kaikki oli mielettömän upeaa. Paljon hauskaa treenaamista, aurinkoisia kelejä, tulosjuhlaa, kovaa pohdintaa ja treenikavereiden menestyksen huumaa joka oli mukaansatempaavaa. Upeita elämyksiä ja leirejä niin kouluttajan kuin koulutettavan roolissakin.

Tähän en olisi päässyt ellen omistaisi kahta niin ihanaa koiraa. Ja ympärilläni on parhaat mahdolliset tukijoukot, treenikaverit, apparit, sparraajat, eteenpäinpotkijat, jäljentekijät, palautteenantajat, koirien kasvattajat, järjenpuhujat, koirienhoitajat ja muut mahdolliset tukiverkostot. Mikäpä siinä sitten on lähtiessä treenaamaan :)

Toivotaan, että koirat pysyvät terveinä ja että ensi kaudesta tulee paljon hyviä fiiliksiä!

Ei kommentteja: